Euroopassa kesälomat alkavat yleensä heinäkuun puolessa välissä, jolloin on ns. sesonki alkaa. Tästä syystä hinnat pomppaavat yleensä kattoon heinäkuun aikana ja yösijat ovat kiven alla. Yleisesti ottaen kesäkuu on paras ajankohta: halvempaa, paljon yösijoja tarjolla ja vähän viileempää ilmastoltaan. Itse aloittaisin reissun juhannuksen alla ja paluun ajoittaisin heinäkuun puoleen väliin.
Hotellit ja Gasthousit ovat halvempia kuin kotomaassa. Hinta haarukka hotelleille ja gasthouseille kahdelle hengelle per yö on 45 € alkaen. Meidän keskihinta oli noin 65 €:a yö. Italiassa ja Ranskassa on yöpyminen kalliimpaa kuin Itävallassa ja Saksassa. Pienet "perhe" gasthousit ovat yleensä halvimpia ja parhaimpia. Ranskassa yösijat ovat yleensä huonotasoisia, mutta saman hintaisia kuin Italiassa.
Turistirysien läheisyydessä, kuten Garda-järvellä kannattaa varautua siihen että hinnat ovat kaksi kertaa kalliimpia ja huoneiden taso puolet huonompaa kuin muualla. Hiihtokeskuksista saa yleensä halvimmalla yösijoja. Useimmissa gasthouseissa maksaminen onnistuu vain käteisellä ja hotelleissakin muovilla maksaminen ei aina onnistu - paljon käteistä mukaan!
Hintatasoltaan Ranska on kallein ja Italia tulee heti perässä, eli kaikki maksaa saman verran tai hitusen enemmän kuin kotomaassakin. Itävalta on hintatasoltaan halvempi ja sillä kannattaa viihtyä pisimpään näin talouden kannalta katsottuna. Saksa on osittain halvempi kuin kotomaan, toisaalta saman hintainen. Isojen kaupunkien ja turistirysien läheisyydessä kaikki on vähän kalliimpaa kuin pikku kylissä.
Bensiini on Saksassa, Ranskassa ja Italiassa saman hintaista kuin Suomessa. Itävallassa Bensiini on halvempaa ja Sveitsissä se on taas hivenen halvempaa kuin Itävallassa. Ruoka on Ranskassa, Italiassa, Itävallassa ja Saksassa halvempaa kuin Suomessa. Halvimmillaan se on pikaruokaloissa ja kalliimpaa keskusta ravintoloissa. Kaupassa ruoka on halvempaa kuin Suomessa.
Italiassa säästää rahaa ruokapuolella, kun ottaa selvää missä paikallinen väestö syö pizzansa. Normaali hinta pizzalle turisti pizzeriassa on 6,5 - 10,5 €, kun paikallisten pizeriassa se on 4,5 - 7,0 €. Lisäksi turisti pizzerioden pizza ovat yleensä huonompia kuin paikallisten pizzeriossa.
Meidän reissulla Master ja Visa kelpasi jokaisella bensiini asemalla Livignoa lukuunottamatta. Mutta Livignon keskustassa kortti kuulemma kelpaa. Muovin suhteen maat:
Ihan puhdasta käteistä kannattaa varata mukaa aika reippaasti tai nostaa matkan varrelta. Bensiini asemia on riittävästi, mutta sola ylityksille ei tietenkään kannata lähteä varatankilla yrittämään - vuoren päälle ei kukaan selväjärkinen lähde tankkiautolla bensiiniä kuljettamaan.
Italian puolella kannattaa huomioida että ne pitää siestaa 12:00-14:30 ja asemat on yleensä kiinni ja vain seteliautomaatti toimii. Tämän lisäksi Italiassa on huoltoasemilla usein oma takkaaja poika, joka hoitaa tankkauksen ja rahastuksen.
Berlusconi oli oikeassa, suomalainen ruoka on huonompaa kuin Italiassa. Chirac on väärässä, suomalainen ruoka on parempaa kuin Ranskassa. Ainoastaa ranskalainen Mc Donalds pääsee samalle tasolle suomalaisen ruuan kanssa.
Riippuu paljolti siitä kuinka kova on sniiduilemaan. Meillä päivä budjetti on pyörinyt kahdelta hengeltä 120 - 170 €:n välillä. Keskiarvo lienee siinä 150 €:n paikkeilla. Näiden päälle sitten laivaliput.
Eri maat ovat eri hintaisia. Slovenia, Saksa ja Itävalta ovat halvempia kuin Italia, Ranska ja Sveitsi. Pysymällä Saksassa ja Itävallassa säästyy helposti 10-20 % ja Sloveniassa vielä hivenen enemmän.
Laivamatkat ovat kalliita. Jos istumalihakset kestävät, niin aja Baltian kautta. Toiseksi halvin on ajaa Ruotsin kautta ja kalleinta on ajaa suoraan Saksaa laivan kyydissä. Jos kuitenkin laiva kiinnostaa, niin kansipaikka on paljon halvempi kuin hytti. Laivassa säästää mukavasti jos kuuluu SMOTO:n alaiseen MP-kerhoon.
Kolmas säästön paikka on Hotellin valinta ja vieläpä oikeaan aikaan. Jos nukut aamulla pitkään ja ajat myöhään voit olla varma että Hotellissa ei ole kuin kalleimmat huoneet jäljellä. Me lähdetään yleensä aikaisin liikkeelle ja siinä 14-16 nurkilla ruvetaan katselemaan Hotellia. Sitten iltapäivällä voi tutustua paikkaa tai lähteä ilta-ajelulle.
Ruoka on Italiaa ja Ranskaa lukuunottamatta halvempaa kuin kotomaassa. Italiassa se maksaa saman verran kuin kotonakin. Jos haluaa syödä halvalla, niin kannattaa tutustua McDonals nimisessä perheravintolassa paikalliseen ruokakulttuuriin tai koittaa ottaa selvää missä paikallinen väestö syö ateriansa. Silloin voi säästää paljonkin rahaa.
Laivalla Saksaan ja Saksan läpi itäistä tai läntistä reittiä Alpeille. Lyhin reitti, mutta myös kallein.
Mutta mutta on vielä nopeampi reitti - Lennä Helsingistä Saksan Muncheniin ja vuokraa sieltä moottoripyörä. Itse asiassa esim. viikon loma tulee varmasti halvemmaksi kuin Laiva - Saksa yhdistelmä.
Tämä on jo aika visainen kysymys. Viisaammat kehottavat ajamaan Turku/Helsinkin - Tukholma - Helsingör - Helsingborg - Rödby - Puttgarden - Hampuri - jne... reittiä, jos vain takamus kestää. Hyvällä ajoituksella se on ilmeisesti nopein reitti Alpeille. Tosin tuskin montakaan tuntia häviää lyhimmän reitin ajo.
Mutta mutta....jovain KAIKISTA nopein on tietysti by air! Lähtö aamulla ja samana päivänä passolle ! Maksaa ! No ei välttämättä. Halpalentoyhtiöllä (Blue1, Ryanair, Germanwings, onhan noita) ja netistä pärrä vuokraten. Mukaan tietysti oma potta, kengät sekä ajopuku. Helppoa ja siistiä ! Ja jos vertaat mikä aikasäästö siitä syntyy niin ehdoton valinta. Lisäksi Superferries osaa hinnoitella tuon Hanko-Lybeck välin että tulee tuollekkin hintaa. Lisäksi pitää syödä ja juoda. Ehkäpä vielä yksi hotelliyö mennen tullen eli maksaahan se tuokin. Tuumaileppa !!
Halvin reitti vie Baltian kautta Puolaan ja itäblokin puolella pysyminen takaa vähäisen rahan menon.
Mukavin reitti on mennä Hangosta Rostockiin yölaivalla ja saksanmaalla pyörä yöjunaan ja aamulla herätään Munchenistä. Aikaa on kulunut 40 tuntia ja kilometrejä Alpeille jäljellä 300 kilometriä.
Ihan riittävästi. Yleisesti sanotaan ettei siellä voi kovan liikenteen takia kovaa ajaa, mutta aina silloin tällöin liikenne harventuu ja siimaa voi pitää pitkiäkin pätkiä siimaa kireällä.
Mukavin tapa nauttia Alppiteistä on perustaa tukikohta ja ajaa ns. tyhjällä pyörällä - kawajack. Täydessä matkavarustuksessa ei ole kiva kammeta serpentiinejä. Hyvä paikkoja tukikohdalle ovat mm. Nauders (Itävalta) ja Arabba (Italia). Molemmista löytyy runsaasti monen tasoista majoitusta ja ovat sijainniltaa hyvällä paikalla.
Toki tohtii - kunhan pitää järjen päässään. Ajoharjoittelua toki kannattaa harrastaa kotomaassakin. Erityisesti hidasta ajoa kaltevalla pinnalla kannattaa harjoitella. Tiukimmissa mutkissa saattaa joutua ajaa sarvet tappia vasten kävelyvauhdilla ja kuin kiusaksi mutka on niin kalteva ettei jalkakaan ylety maahan sisäkurvin puolella.
Kyllä se kaasukahva tuntu aika "pehmeältä" kun Stelvion päälle kiivettiin. Uusilla ruiskukoneilla tehon häviö on pienempää kuin kaasutinkoneilla. Huonosti säädetyillä kaasutin koneilla ei välttämättä pääse ylös ollenkaan.
Alas tullaa moottorijarrulla. V2-moottori jarruttaa tehokkaammin kuin rivikone eli on mukavampi alastullessa. Eipä noita jarruongelmiakaan tullut vaikka ei kaikkia mäkiä moottorijarrulla tullutkaan alas. Moottorijarrulla säätyy lähinnä jarrupalat ja sitä myötä lompakko.
Ylös meneminen on upea kokemus. Toisaalla mutkat voivat olla niin tiukkoja että pitää poltella kytkintä ja taiteilla hidasajon kanssa kun toisaalla voi vetää toista sataa rinnettä ylös ja serpot menee isolla vaihteella leikitellen. Alpeille mennessä kannatta harkita lyhyempien välitysten vaihtoa, se helpottaa tiukkojen serpojen ajoa ja nousu ylös on keveämpää moottorille.
Erinomaisessa kunnossa! Norjassa oli hyvät tiet, mutta Alppitiet ovat vielä paremmassa kunnossa. Toki muutama huonokuntoinen tie tuli vastaan ja ajeltiinpa kerran Sveitsin puolella soratielläkin.
Onnistuu toki, mutta varovainen tulee olla. Autoja on helppo ohittaa MP:n tehojen ansiosta. Suorat ovat lyhyitä ja mutkan taakse ei näe. Alamäessä kannattaa tarkkailla nopeutta, sillä se kasvaa helposti ja jarrutus matkat ovat erittäin pitkiä.
Alpeille ei minun mielestäni missään nimessä kannata lähteä suunnittelematta. Siellä saattaa pörrätä päivätolkulla tyhjänpäiväisiä laaksomaanteitä ennen kuin sattuu kurvireiteille. Noista solateistä on hyvä katsella sopivia yhdistelmiä. Ja nyrkkisääntönä on kokemukseni mukaan "mitä pienempi tie, sitä hauskempi". - AndersReisen, moottoripyora.org
Mutta asiasta on toisenlaisiakin näkemyksiä:
"Itsellä ei ollut tarkkaa matkasuunnitelmaa. Kartasta katsottiin missä on mutkia, niin siellä on myös mäkiä. Ajoin Saksaa, Italiaa, Itävaltaa, Ranskaa, Sveitsiä ja Luxenburgia. Yllättäen Sveitsin teillä kaiteet olivat huonoimmat - vain tolpat...
Jos on teltta mukana, niin majoittuminen onnituu lähes joka paikassa, eikä tarkalla suunnitelmalla ole siksikään tarvetta.
Joten, älä sido itseäsi majoituksiin tms., vaan ajele sen verran kun tuntuu hyvältä. Mutkia riittää kaikkialla muualla paitsi motareilla." - arikorho, moottoripyora.org.
Asiasta voi vetää johtopäätöksenä se mitä alpeilta haluaa. Jos haluaa vaativia serpoja, niin ennakkosuunnittelu on tarpeen. Jos haluaa nauttia alpeista pelkäämättä korkeita ja jyrkkiä paikkoja, niin ennakkosuunnittelua ei juurikaan tarvitse.
Paha kysymys! Seuraavassa on yksi lista, joka perustuu kohtuullisen suppeaan kokemukseen alpeista:
Minusta Arabba on loistava paikka tukikohdaksi. Sen ympärillä useita eri pituisia ja tasoisia reittejä. Arabban toinen hyvä puoli on hyvä hotelli tilanne - kesällä sieltä saa hyvin hotelleja ja vieläpä edullisesti.
Ducati is a registered trademark of Ducati Motor Holding S.p.A.
Ducatibikes.com is in no way affiliated with Ducati Motor Holding S.p.A.