Ducatibikes.com
Keski-Euroopan mäkiviikot (2. viikko) - 2005
Sisällysluettelo |
Perjantai 24.6.2005 - Gardalle
Juhannus aatto alkoi ankealla aamiaisella - teetä/kahvia ja kaksi hillocroisanttia. Pikainen pakkaus ja keula kohti Sveitsin rajaa. Ensimmäinen operaatio oli tankkaus. Bensiinin hinta oli 0,81 €/l eli tankki piripintaan. Ensin ihmettelin, kun en saanut kuittia vaan myyjä pisti rahat suoraan lompakkoonsa - ainiin, tämähän verovapaa alue.
Tullin muodollisuudet olivat taas vaihteeksi vain muodollisuuksia ja läpi ajettiin pysähtymättä. Sveitsin puolella tiet olivat vähän parempia kuin eilisellä osuudella. Yleisilme Sveitsissä oli kuin Baltian maissa, lukuun ottamatta korkeuseroja. Italian tullissa ei ollut ketään kotona, joten taas ajettiin läpi pysähtymättä ... Tiranoon, josta suunnistettiin Edolosta passo del Tonalen (1883 m) kautta kohti Madonna di Campionia (1702 m).
Apricassa pysähdyttiin kahvitauolle - kalliit kahvit oli. Hiki virtasi ja sää oli todella kostea. Vuorilla oli tummia ukkospilviä ja taustalla välähteli salamat - onneksi tie kaarsi pois pilvistä.
Passo del Tonale oli hieno - upeita Dolomiittien maisemia, upea tie ja vauhdikasta menoa. Vähän väliä oli laskettelukeskuksia, joten yöpyminen näin kesäaikaan olisi todennäköisesti varsin edullista.
Ajoin Madonna di Campionin risteyksen ohi ja samalla osoittelin Mirkalle kukkulan päällä olevia mielettömän tummia pilviä ja salamoita - sääli sitä joka tuonne joutuisi ajaa. Vilkaisin Garminia, siellä se laski uutta reittiä, joka vei juuri sinne myrskynsilmään...
Jostain käsittämättömästä syystä pilvet ikäänkuin siirtyivät meidän edeltä pois ja Madonna di Campionin yli ajettiin kuivana. Ympärillä satoi ja salamoi, kun hurruuteltiin alaspäin Madonna di Campionista.
Madonna di Campion jälkeen oli Carisolossa hyvänäköinen pizza paikka: All' Antica Segheria. Kahdelle mielettömän hyvälle pizzalle ja juomille tuli hintaa 21,70 €. Carisolossa mietittiin, josko jäätäisiin seudulle yöksi - päätettiin jatkaa matkaa aina Gardalle asti.
Koko aamupäivän oltiin ajettu mielettömän korkeassa ja kosteassa helteessä. Koko matkan ajan oli korkeilla paikoilla ollut ukkospilviä, mutta vältytty sateelta. Heti Carisolon jälkeen taivas aukeni ja vettä tulikin 10 kilometrin verran - miellyttävän vilvoittavaa hellesäällä.
Tämän jälkeen matka taittui ripeästi Tioni di Trenton ja Barghen kautta Gardan rannalle Salòon. Salòsta ei tärpännyt hotellia, joten aikamme helteessä voimien äärirajoilla ajellessa - löydämme hotellin. Ei mikään loistoyksilö vaikka maksaakin 100 € yöltä - enempää ei jaksanutkaan etsiä. Iltakävelyllä havaittiin että Gardan rannalle on matkaa about. 75 m, eli sijainti on loistava!
| Paikka | Varustelu | Siisteys | Hinta/Laatu | Näköala | Kokonaisuus |
|---|---|---|---|---|---|
| Hotel La Quiete | 3 | 3 | 2 | 3 | 3 |
Todellisen Italian liikenne osoittautui kauhukertomuksista huolimatta varsin siivoksi. Järjetöntä kaahaamista on tämän päiväisen jälkeen vähemmän kuin Itävallassa ja Saksassa.
Nopeusrajoitus merkit ilmeisesti tarkoittaa suurinta mahdollisinta ajoneuvojen välistä nopeuseroa... Esimerkkinä ajoin 30 rajoitusalueella 70 km/h poliisiauton perässä kun Fiat Punto meni heittämällä ohi! Eli porukka ajaa aina reilua ylinopeutta, mutta ei järjettömiä ylilyöntiä - sopiva tilannenopeus!
Päivän strategiset mitat: Ajettu matka 276,7 km. Sää oli edelleen helteinen (34) ja erittäin kostea - todellista aurinkomatkailua!.
Lauantai 25.6.2005 - Pologna, Ducatin tehtaat
On Juhannus ja mekin vietimme yötöntä yötä Italiassa. Huoneessa ei ollut ilmastointia kattopropellia lukuun ottamatta ja sekin kierrätti kuumaa ilmaa huoneen sisällä. Ikkunan aukaisu aiheuttin itikkavyöryn huoneeseen, joten sekin vaihtoehto oli suljettu. Eli koko yönä ei nukuttu minuuttiakaan. Aamulla 7.00 mentiin syömään aamiaista ja 7.30 keula suunnattiin Bolognaan - Ducatin tehtaille.
Ensin suunnistettiin A4 moottoritielle. Moottoritiet ovat Italiassa maksullisia, joten valittiin portti jonka kohdalla oli tiehen piirretty moottoripyörän kuva. Portilta tuli automaattisesti lippu, jonka Mirka taltioi taskuunsa.
Moottoritie veti alkumatkasta hyvin ja liikenne virtasi eteenpäin 120-140 km/h keskinopeudella. Tien kunto oli parempi kuin Saksassa. Veronan kohdalta käännyttiin A22:lle, joka vie Modenaan. Ennen Capria haettiin juotavaa ja samalla vedin takin hihat auki ja hanskat sisään - parempi ilmastointi. No, kaksi kilometriä huoltoasemalta taivas aukeni liikenne lähes pysähtyi ja vettä tuli tixtex takin kainaloihin asti...
Sadetta tuli kaatamalla 10 km matkalta. Caprin jälkeen liikenne pysähtyi ja moottoritie muuttui kolmikaistaiseksi parkkipaikaksi. Ohi ajoi pari paikallista rossia ja hyökkäsin perään. Kolmen kilometrin Line-splittauksen jälkeen tie aukeni ja moottoritie veti jälleen.
Modenasta vaihdettiin A1:lle ja heti liikenne puuroutui - hetken kuluttua pysähtyi. Siinä sitten splittailtiin muutama kymmenen kilometriä moottoritietä pitkin. Mukaan liittyi 10 skoottorin ja moottoripyörän lisäksi kaksi poliisiautoa, jotka raivasivat hälytysajon lisäksi meille tilaa - kuinka ystävällistä! Bolognasta ruuhkat jatkoivat Riminin suuntaan (SBK Misano!) ja me käänsimme Bolognan tietulliin. Moottoritiellä tuli ajettua noin 150 kilometriä ja hintaa pujottelulle tuli 7,80 €.
Tehtaat löytyivät vaivatta ja Ducati ajettiin parkkiin tehtaan vartioidulle parkkipaikalle, mistä vartija ohjasti meidät Ducati museoon. Museo- ja tehdaskierros ovat ilmaista hupia.
Tehdas- ja museokierroksen jälkeen kyselimme museon respasta lähihotelleja. Hän suositteli Hotel del Borgoa, jossa mm. Carlos Checa asustaa Bolognassa ollessaan. Siis sinne onnea koittamaan. Huoneelle tuli hintaa 85 € ja se on tehtaalta noin 500 metrin päässä. Siisti ja ennen kaikkea ilmastoitu huone!
| Paikka | Varustelu | Siisteys | Hinta/Laatu | Näköala | Kokonaisuus |
|---|---|---|---|---|---|
| Hotel del Borgo | 5 | 4 | 4 | 1 | 4 |
Tehdasta vastapäätä on Ducati Shop, jossa myydään Ducati tuotteita rihkamasta uusiin pyöriin. Pyörittiin liikkeessä aikamme, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Se pisti silmää että Multistrada on livenä aika hyvän näköinen kapistus - samaa ei voi sanoa kuvissa.
Illalla suoritettiin ruokailu hotellin viereisessä ristorantessa. Herkullinen Diavola ja Romano pizzat nautittiin ukkosilman saattelemana - kosteaa ja kuumaa. Pizzoille, juomille ja jäätelölle tuli hintaa 29 €.
Päivän strategiset mitat: Matka 177,1 km. Sää oli entistä helteisempi (40) ja äärimmäisen kostea. Päivällä tuli yksi sadekuuro ja illalla toinen.
Sunnuntai 26.6.2005 - paluu Alpeille
Aamupala syötiin hotellin hienossa ravintolassa. Pakkaamisen jälkeen suunnistettiin moottoritielle. Taas havaittiin että Garminin kartat Italiassa ei aina ole kohdallaan ja taas mentiin ohjeiden mukaan - harhaan. Koneessa luki "pidä A14", mutta mieli teki A1:lle. Ajoin kuitenkin koneen ohjeiden mukaan ja kohta kone laski uutta reittiä... Samalla liikenne pysähtyi ja siinä sitten pujoteltiin aamuruuhkassa moottoritiellä 20 kilometrin lenkki turhaan.
Kun vihdoinkin päästiin A1:lle niin matka rupesi taittumaan: Modena, Capri, Mantova, Verona aina Roveretoon asti 109 km/h:n keskinopeudella... Rovertossa oltii puolenpäivän jälkeen ja tankki eemelillä. No, tietenkin kaikki vietti siestaa ja bensiiniä olisi saatavissa vasta parin tunnin päästä...
Rovertosta jatkettiin pohjoiseen kunnes Mattarellosta oikaistiin 349-tielle, josta päästiin Levico Termestä 47-tielle Borgoon. Borgosta bongasin seteliautomaatilla varustetun bensiiniaseman ja pyörä saatiin ruokittua. Borgosta lähtee yksi ennakkoon katsotuista ylityksistä - Passo di Manghen (2047 m).
Ylitys alkaa Borgosta ja etenee upean synkässä metsässä. Kahvitauko pidettiin 1300 metrin korkeudessa olevassa kahviossa - johan oli upeat maisema. Kahvion jälkeen maisemiin tulee mukaan pieniä peltoja ja tiellä märehtiviä lehmiä - sladimiinoja parin metrin välein!
Tie kapenee entisestään, nousut jyrkkenee ja hiusneulat mennään tappia vasten - nyt jo kuivakytkin ulisee kun joutuu luistattamaan hiusneuloissa. Samalla skoottereita, moottoripyöriä ja pieniä urheiluautoja lappaa vastaan mutkissa - prkl!. Vihdoin ja viimein huippu tulee vastaan ja kuskikin pääsee nauttimaan maisemista. Parkkeeraan mopon punaisen Multistrada 1000 DS:n viereen.
Pyörän omistaja pongaa heti meidät ja tekee ylistäviä liikkeitä meidän pyörälle. Kun hän kuulee että ollaan tultu Suomesta, hän pitää meitä hulluina kun näin kauas on eksytty. Otetaan kuvia ja kirjoitetaan nimet vierailijakirjaan nimet.
Kokkolassa on tapana ajaa polkupyörällä tasamaata pitkin Kälviän rajalle ja kirjoittaa postilaatikossa olevaan kävijäkirjaan oma nimi. Matkaa Kokkola - Kälviä - Kokkola reissulle tullee noin 20 kilometriä. Täkäläisillä polkupyöräilijöillä on tuplasti pitempi matka ja välissä on 2 kilometriä korkea vuori!
Manghenista laskeuduttiin Val di Fiemmen laaksoon. Laaksossa on Cavalesen (986 m) kaupunki, jossa yövyimme Hotel la Stuassa, jonka omistaja on BMW:tä ohjastava motoristi. Hintaa mainiolle huoneelle ja autotallipaikalle tulee 70 €.
Illallinen suoritettiin paikallisessa ravintolassa, joka aukesi klo. 18:00. Pizzat maksoivat 16,20 € (Olut 1,7 €, Cola 1,8 €) ja laadultaan hyvätasoisia.
Päivän strategiset mitat: Matka 303,4 km. Sää oli vähän viileämpi kuin eilen (33 °).
| Paikka | Varustelu | Siisteys | Hinta/Laatu | Näköala | Kokonaisuus |
|---|---|---|---|---|---|
| Hotel la Stua | 4 | 4 | 3 | 3 | 4 |
Maanantai 27.6.2005 - Arabba
Runsaan aamupalan jälkeen hyvästelimme talon isännän ja hän tuumaili, että suunnitelmamme mennä Arabbaan on hyvä. Ensin ajoimme Ponte Novaan Passo di Lavazen (1805 m) yli. Se oli vähän vaisu maisemiltaan mutta yksi kauris onnistui säikäyttämään kuskin ja matkustajan. Tienä ylitys oli kiva pikkunätti. Ponte Novasta käännyttiin Karerpassiin (1745 m), jossa oli jo todella meheviä Dolomiittien maisemia.
Miellyttävän nopea tie vei kohti Canazeita, josta lähti tie Passo Pordoille. Canazeissa taas Garmin ajatti päin honkia, mutta muutamalla U-käännöksellä homma korjaantui. Passo Pordoi (2239 m) oli huikea tie ja ylhäällä olikin muutaman tusinan verran kanssa motoristeja - ei ihme sillä tie on kuin suunniteltu moottoripyörälle. Saksalaismummoja kuskaavat bussit olivat aika rasittavia ja ohitellessa paloikin niin aikaa kuin kytkinkin.
Pordoin jälkeen laskeuduimme Arabbaan (1568 m), josta etsimme Hotel Olympian, jota Touring Finlandian porukat ovat käyttäneet. Hintaa huoneelle ja puolihoidolle tuli 76 €. Hotelli on uudehko ja siistein mihin ollaan toistaiseksi törmätty.
| Paikka | Varustelu | Siisteys | Hinta/Laatu | Näköala | Kokonaisuus |
|---|---|---|---|---|---|
| Hotel Olympia | 4 | 4 | 5 | 4 | 4 |
Kuin tavarat oltiin saatu paikoilleen, lähdettiin ajamaan Pordoi, Sella, Grödner ja Campolongo ylityksiä. Pordoi oli edelleen upea, mutta passo Sella oli vielä hienompi. Mielettömän hieno tie ja vielä huikeammat maisemat. Sella yltää omalla tavallaan Stelvion tasolle.
Sellasta laskeuduttaessa ohitettiin Ahvenanmaan kilvissä oleva mummobussi heittämällä. Seuraavana oli vuorossa passo Grödner (2121 m), jonka päällä Saksalainen vanhus tuli kyselemään Ducatista. Kun kuuli että ollaan Suomesta, hän kaivoi Nokian 6110 puhelimen - made in Finland! Mukava mies kertoi että talvella tämän kierroksen voi tehdä laskettelemalla - hissillä ylös ja laskee viistoon seuraavaan rinteeseen.
Grödneriltä laskeuduttiin Corvaraan ja Agipille tankkaamaan. On bensiinin hinta vähän kalliimpaa kuin Livignossa... Viimeisenä ylityksenä oli Compolongo (1875 m), joka oli varsin vaisua laskua Arabbaan. Kokonaisuutena lenkki voittaa Stelvion selvästi. Mahtavat maisemat sekä upeat- ja hyväkuntoiset tiet.
Illallinen kuului huoneen hintaan ja se oli mainio. Ensin vähän salaattia, sitten kylmä alkupala, lämmin alkupala, lämmin pääruoka, jälkiruoka - uuuuh.
Päivän strategiset mitat: Matka 139,3 km. Sää oli vähän viileämpi kuin eilen (28 °).
Tiistai 28.6.2005 - Iselberg
Sää aukeni jälleen aurinkoisesti - miten niin Alpeilla on aina huonoja kelejä? No, tänään on luvattu ukkoskuuroja - saa nähdä miten käy... Tänään on suunnitelmissa ajaa Iselbergiin hivenen pitemmän kaavan mukaan.
Ensitöikseen ajettiin Campolongon yli Corvaraan, josta ajettiin Stern La Villan kautta Passo Di Falzaregolle (2105 m). Päältä käännyttiin Cernadoin suuntaan tavoitteena Passo Di Giau. Ennen Giauta oli hienolla paikalla levähdysalue, josta näkyi Selvan kylä naapuri kylineen.
Passo Giau - oli hieno ylitys jonka hiusneulat voi ajaa 2 vaiheella läpi ja suorilla voi sitten keventää keulan laakereita tai muuten vain venyttää ketjuja kakkos- ja kolmos vaihteilla jos niin haluaa. Giau on helppo ajaa ja se kuuluu minun suosikki pätkiin.
Giausta laskeuduttiin Cortinaan, josta hakeuduttiin Passo Tre Croclle. Siellä realisoitui se kuivuus, joka on Alppeja vaivannut koko kevään. Siellä oli hienoja järviä ja puroja - vielä kun olisi vettä.
Tre Crocleta ajeltiin Dobbiacon kautta Lienziin. Hotelli löytyi Iselbergistä, 10 km Liezistä koilliseen. Ensin katsastettiin Hotel Iselberghof, jossa hivenen nuhjuisen huoneen hinta oli 48 €. Huoneessa ei ollut TV:tä, joten päätettiin koittaa jotain toista yösijaa. Tien toiselta puolelta löytyi Alpenrose, jossa samaan hintaan löytyi siistimpi huone TV:llä ja autotalli - päätettiin ottaa huone.
| Paikka | Varustelu | Siisteys | Hinta/Laatu | Näköala | Kokonaisuus |
|---|---|---|---|---|---|
| Gästehaus Alperose | 4 | 4 | 5 | 4 | 4 |
Huoneen jälkeen hakeuduttiin Gourmet aterialle nautiskelemaan Itävaltalaisia herkkuja McDonald's nimiseen perheravintolaan. Tämän jälkeen paikallisesta Sparista iltapalaa varten pikku pullo punaviiniä ja olutta, päärynää, patonkia ja paikallista juustoa.
Ilta-ajeluna ajeltiin Grossglocknerin alppien Hoctorin huipulle (2504 m). Kun Iselbergistä lähdettiin ajamaan oli sää ihan ok. Pikku hiljaa ylös mentäessä sää viileni. Tien menee kansallispuistossa ja se on maksullinen (17 €). Tullin kohdalla taivaalle alkoi kerääntyä pilvimattoa.
Ensimmäiseksi ajettiin Kaiser-Frans-Josef-Höhelle (2369 m), josta on hyvät näkymät Itävallan korkeimmalle vuorelle (Grosslockner, 3798 m) ja Pasterze jäätikölle. Taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä, joten suunnatti Hoctorille.
Hoctor on ylityksen korkein kohta. Sinne vievä tie on kuin moottoritie, sillä on omat bussikaista ja Prisman parkkipaikan kokoiset levähdysalueet. Eli Hoctorille sai päästellä 120 km/h mittarissa linja- ja matkailuautoja ohitellen. Matkan varrelle oli Saksalainen bussi kiehuttanut nesteet pihalle ja peruuttanut mäkeä 100 metriä parkkipaikalle - mummoilla loma pilalla.
Hectorilla alkoi heti tihkuttaa vettä ja Saksan suunnasta työntyi mustia pilviä vauhdilla solan päälle. Otettiin Hectorilta pakolliset kuvat ja lähettiin sadetta karkuun. Viisi minuuttia myöhemmin oltiin kaatosateessa ja lämpötila oli laskenut 25:stä 10 asteeseen. 2200 metrissä oltiin myrskykeskuksessa ja ei vastatuulessa paljon tarvinnut jarrutella mutkiin. Viisitoista minuuttia myöhemmin aurinko paistoi ja lämpötila oli taas 25 astetta - Alpeilla sää voi todellakin muuttua nopeasti. Grossglockner on näkemisen arvoinen paikka - pilvettömällä säällä. Huonolla säällä se voi olla painajainen.
Illallinen suoritettiin huoneen omalla parvekkeella. Patonkia, valkohomejuustoa, päärynää, punaviiniä ja olutta mastellessa silmäiltiin nopeiden säätilan muutosten ja iltaauringon luomaan valoshow:ta pitkin iltaa...so relax.
Päivän strategiset mitat: Matka 298,9 km. Sää oli vähän viileämpi kuin eilen (25 °). Illalla Hoctorilla kastuttiin kunnolla sitten Hankoon ajon.
Keskiviikko 29.6.2005 - Staller Sattel
Päivä valkeni puolipilvisenä ja lämpöä olisi odotettavissa noin 23 astetta - vihdoinkin. Säätiedotus lupaili myös sadekuuroja näille seuduille iltapäivänä.
Ensi alkuun suunnattiin Lienziin tankille. Bensiini maksaa noin 1.01€/l, joten halpaa hommaa tämä ajaminen Itävallassa. Ensimmäinen osuus vei itään kohti Oberdrauburgia ja maisemat olivat kuin hoidetussa puistossa.
Gailbergsattel oli ensimmäinen ylitys, jossa noustiin 982 metriin - sopivaa aamuverryttelyä. Kötschasch-Mauthenista käännyttiin Kartitscher Sattelille (1525 m). Tie sinänsä oli hieno mutta äärimmäisen huonokuntoinen. Tämä tie on kuin luotu Multistradalle - ei kyykkypyörille. Kartitscherilta laskeuduttiin 100-tielle, josta käännyttiin Italian suuntaan. Italian rajan jälkeen jatkettiin Dobbiaco ja Monguelfon kautta päivän pääylitykselle - Staller Sattel.
Staller Sattel on 2052 metriä korkea ja sen alkuosuus on loivaa nousua. Tämän jälkeen tie kapenee ja eteen avautuu upea järvimaisema. Kilometriä myöhemmin tuli autojono vastaan. Ajoimme letkan kärkeen muiden moottoripyörien joukkoon.
Stallerin jyrkin ja hienoin osuus on kapea yksikaistainen "pyörätie", jossa on liikennevalo-ohjaus. Lähtö ylös tapahtui kolmannella vartilla ja alas tullaa ensimmäisellä vartilla. Tie on huikea ränni jota paikalliset Rossit vetivät käsittämättömällä riskillä ja vauhdilla ylös. Stallerin juttu on nimenomaan tässä etapissa - ei niinkään maisemissa.
Ylhäältä alkoi loiva lasku, joka seuraa purosta koskeksi muuttuvaa jokea laakson pohjalle Hubeniin. Hubenista kysyttiin Post Gasthofista huonetta, mutta TV:n puuttesta tämä 50 € maksava huone jätettiin ottamatta. Hubenista ajettiin Matraille 8 kilometrin päähän. Ensimmäisessä hotellissa oli kaikki huoneet varattuna. Seuraavaksi ajettiin turisti-infoon, joka soitti muutaman Gasthofin läpi ja huone löytyikin 50 m päästä Hotel Gasthof Hintegeristä 68 €:n hintaan.
| Paikka | Varustelu | Siisteys | Hinta/Laatu | Näköala | Kokonaisuus |
|---|---|---|---|---|---|
| Hotel Gasthof Hinteger | 4 | 4 | 4 | 2 | 4 |
Illallinen suoritettiin hotellin omassa ravintolassa. Mirkalle pastaa ja itselle kolmen pihvin lajitelma juomineen irtosi 20 €:lla - ei paha.
Tänään Italia jäi taakse ja huomenna siirrytään Saksan puolelle - kotimatka alkaa. Hivenen alkaa alppimaisemat kyllästyttää. Tänään yritettiin saada laivakyytiä Superfast Ferrisiltä Rostockista - Hankoon B-hytillä. Kaikki tämän ja ensiviikon yhteydet on täynnä - Ruotsi kutsuu. Pitää harkita vielä kansipaikka vaihtoehtoa.
Päivän strategiset mitat: Matka 196,2 km. Sää oli samanlainen kuin eilen. Tänään onnistuttiin taas jollain käsittämättömällä tuurilla kiertämään vesisateet.
Torstai 30.6.2005 - Kotkanpesä
Aamulla ikkunasta aukesi puolipilvinen sää. Nykyinen huone kuuluu tämän reissun TOP-3:n joukkoon. Aamupala oli normaali, ehkä hivenen paremmalla makkaralajitelmalla.
Kello 9:00 aukeaa Superfast ferries:n toimisto. Eilen mietittiin Ruotsin läpiajoa ja se alkoi tuntua todella vastenmieliseltä. Jopa niin vastenmieliseltä että laivakyyti kansipaikalla tuntui hyvältä ajatukselta - siispä päätettiin kysyä kansipaikkojen tilannetta. Kansipaikkoja olisi, mutta ei tilaa mopolle. Sen sijaan A-luokan hytti tiistaina olisi tarjolla 663 €:lla - kallista. Elämä on ja niin päädyttiin tähän A-luokan hyttiin.
"Vinkkivinkki! Liity Tourig Finland moottorikerhoon tai muuhun SMOTO:n alaiseen kerhoon. Vuosimaksu on muutaman kympin, mutta laivamatkoissa säästyy helposti yli 100 €."
Pakkauksen jälkeen lukasin sähköpostit hotellin Internet-päätteellä ja sääilmoituksessa luvattiin vettä puolenpäivän nurkilla. Garmin ohjelmoitiin ohjastamaa kahelin talolle, eli kotkanpesälle Saksan Berchtesgadeniin.
Reitti vei ensin Kitzbuhelin suuntaan ja Mittersillistä käännyttiin Zell Am Seen suuntaan. Jotenkin Garmin taas onnistui kiertämään todella tummat sadepilvet. Zell Am Seestä käännyttiin pohjoiseen kohti Loferia, josta jatkettiin 21-tietä Salzburgin suuntaan. Samalla alkoi vesisade, jota jatkui kuuroina Berchtesgadeniin asti.
Schneizlreuthista käännyttiin mukavalle Schwarzbachwacht (868 m) ylitykselle, joka vie Berchtesgadeniin. Vähän ennen Berchtesgadenia löytyi Landhaus Degen, johon jäätiin yöksi. Hintaa hulppean kokoiselle huoneelle ja aamupalalle tuli 50 €.
| Paikka | Varustelu | Siisteys | Hinta/Laatu | Näköala | Kokonaisuus |
|---|---|---|---|---|---|
| Landhaus Degen | 4 | 4 | 5 | 2 | 4 |
Illalla sää muuttui puolipilviseksi ja lähdettiin syömään. Wienerleikkeelle ja valtavan kokoiselle kalapuikolle tuli hintaa 26,50 € - hyvää perusruokaa, mutta laatuunsa nähden käsittämättömän kallis. Seuraavaksi siirryttiin päivän pääkohteelle - Kotkanpesälle.
Berchtesgadenin keskustasta on hyvät kyltiys (Kehlstein) parkkipaikalle, josta bussikyydillä kahjon kesämökille pääsee. Liput ja bussikyyti maksoivat 27 € - kallista. Vaikka liput olivat kalliit, oli tie ja maisemat semmoiset, että hinta kannatti maksaa.
Heti bussin lähdettyä liikkeelle tehtiin ilkeä havainto - kamera jäi pyörän takalaukkuun ja kuvauskeliä olisi ollut vaikka kuinka paljon! Tie huipulle tarjoaa huikeita näköaloja ja upean serpentiinitien - tämän kun pääsisi vetämään mopolla.
Ylhäällä kuitattiin paluuliput tunninpäähän ja käveltiin tunnelia pitkin jonottamaa kullattuun hissiin - voi sitä mummoenergian määrää. Hissi tungettiin tupaten täyteen ja sillä pyyhkäistiin 130 metriä ylös kotkanpesään. Mökki sinänsä ei ole kummoinen vaan edustaa kansallissosialistista propaganda arkkitehtuuria - synkkää ja paljon kiveä.
Sen sijaan puolueen edustajat ovat osanneet valita hulppean paikan, josta himmeli voi kansakuntaansa hallita. Mökki on 1837 metriä korkealla kielekkeeltä, josta näkyy kymmenien kilometrien päähän hyvällä säällä - huonolla säällä ei näe yhtään mitään. Eli tämä on paikka, jonne ei kannata tulla kuin hyvällä säällä - mökissä ei itsessään ole mitään nähtävää.
Ducati is a registered trademark of Ducati Motor Holding S.p.A.
Ducatibikes.com is in no way affiliated with Ducati Motor Holding S.p.A.
Etusivu
Verkkokauppa
Mallit
- Superbike
- Sport Classic
- Sport Touring
- Supersport
- Monster
- Multistrada
- Hypermotard
- Muut moottoripyörät