Ducatibikes.com
Korkeanpaikanleiri (1. viikko) - 2006
Sisällysluettelo |
Saloon
Lauantai 1.7. – aamu alkoi ovikellon soitolla kello 8:15 -"Postin lauantaijakelusta hyvää huomenta. Teille olisi lähetys - tuohon allekirjoitus". Kiitoksia vain, taitaa Axion-tankkilaukut tulla viime hetkellä 1 1/2 kuukauden odotuksen jälkeen. Kiiren vilikkaa paketoin laukut ja hurautan koivuhaan Siwan asiamiespostiin, josta voi lähettää paketteja asiakkaille lauantainakin - loma voi alkaa!
Kiireellä takaisin kotia – uusi tankkilaukku pitää pakata ja tämän jälkeen raahata tavara pyörälle ja kiinnittää telineisiin. Kuluneella viikolla on pyörään vaihdettu uudet Reginan ketjut ja JT:n rattaat. Lisäksi tein pyörään määräaikashuollon ja vaihdatin uudet renkaat - kelpaa lähteä Alpeille.
Ennen lähtöä otetaan pakolliset kuvat ja seuraavaksi suunnataan Kokkolan ABC-huoltamolle tankille. Mirka lähtee ostamassa vettä, kun paikalle hurauttaa kolme motoristia – vaihdetaan muutama sana – he ovat ajamassa rautaperseajoa. Axion tankkilaukun laajennusosa vaikuttaa hyvin eristetyltä, joten kylmät juotavat sijoitetaan sinne.
Tämän päivänen reitti päättyy Saloon, josta oli varattu Cumuluksesta huone. Näppäilin TomTomiin Cumuluksen osoitteen. Kone laskee reitin pituudeksi 481 kilometriä. Reitti näyttää hivenen erikoiselta, mutta pituus vaikuttaa sopivalta - päästään tienpäälle.
Ensimmäiseksi suunnataan 8-tien kautta 19-tielle. Lapuan kohdalta TomTom ohjasti 66-tielle, kohti Virtoja. Alavudella pysähdyttiin ABC:lle syömään. ABC:lla oli kaksi bussillista mummoja ja paljon mummoenergiaa irrallaan noutopöydän ympärillä – päätettiin tilata euron kalliimmat kanapihvit.
Puolituntia myöhemmin oltiin vatsat pullollaan ja käännettiin keula kohti Virtoja. Virroilta koukattiin 65-tielle Tampereelle päin. Tampereen ohikulkutieltä suunnattiin 12-tielle Turkuun. Huittinen, Vampula, Orinpää, Pöytyä ja Auran kohdalta muutaman mutkan kautta kohti Saloa. Salossa kurvattiin mopo Cumuluksen autotalliin. Respasta avaimet huoneeseen ja toivomus aikaisesta aamiaisesta. Päivä on pulkassa ja matkaa tuli 502 kilometriä. Väsyttää tämmöinen 27 asteen helteessä ajo. Onneksi voi huomenna lepäillä laivassa...
SuperFast
Superfast lähtee aamulla kello 10:00 Hangosta Rostockiin. TomTom ilmoittaa ajomatkaksi 88,5 km ja ajoajaksi 1 h 33 min. Niinpä aamulla syömään 6:45 ja 7:30 keula kohti Hankoa. Noin tunti 15 min myöhemmin ajettiin laivan odotusjonoon. Siinä sitten tunnin verran odoteltiin laivaan pääsyä. Jonossa oli noin 20 ajoneuvoa, eli jono veti todella h i t a a s t i. Jonossa rupateltiin Torniosta tulleita motoristien kanssa ja ihmeteltiin Venäläisiä "köyhiä" motoristeja.
Kun vihdoin päästiin laivaan, suoritettiin mopojen kiinnitys laivaan liinoilla. Laukut ja kypärät lukittiin pyörään kiinni ja vain tankkilaukku otettiin messiin. Laiva oli ottanut uuden Tallink omistajan myötä takapakkia. Tornion porukan ovi ei toiminut, joten heille annettiin uudet 2 hengen huoneet. Hytteihin mentäessä osa huoneista oli vielä siivoamatta, mutta meidän hytti oli onneksi jo valmis.
Siellä ei enään tunneta sanoja palvelu, nopeus, laatu ja tuotevalikoima. Snack Barissa oli viime vuonna hyllyt notkollaan ruokaa ja juomia. Nyt valikoima oli kuin Neuvostoliiton ajoilta ja esimerkiksi kysymykseen "Onko tänään tulosssa mitään keittoruokaa?" vastattiin – "Ehkä, en tiedä". "Jos sitä tule, niin paljonko se maksaa?" ”En tiedä”.
Sama juttu kaikkialla laivassa; hidasta, kaikkea on niukasti ja kaikki on vähän nuhruista. Samalla rahalla olisi saanut 1. luokan liput Floridaan ja enemmän vastinetta rahoilleen. No onneksi keli oli mielettömän hieno ja laiva saapui ajallaan satamaan...
Saksan läpiajo osa I
Tänään tavoitteena olisi ajaa Frankfurtin alapuolelle, mutta ensimmäisen etapin Rostock - Hamburg/Louis jälkeen kävi selväksi että tavoitteeseen ei päästä. Alkumatkasta oli lämpötila mukavat 26 astetta, mutta Lybeckin kohdalla se oli noussut jo 31 asteeseen. Hampurissa kuskilla oli naruista voimat loppu. Louisilla kerättiin voimia ja Mirka osti uudet kuuman sään ajohanskat.
Hampuriin mentäessä oli 4 ajokaistaa aivan tukossa ja siinä 15 minuutin splittailun jälkeen oltiin Louisin edessä parkissa. Heti meidän saavuttua pihaan kurvasi .ORG:n Grandes des Alpes porukka. Lähdettäessä ei pahemmin ruuhkaa ollut ja päästiin nopeasti moottoritielle huudattamaan.
Hampurissa olin naputtanut TomTomiin osoitteeksi Lausanne ja TomTom rupesi ohjastamaan sinne päin. Ensi Hampurista Hannoveriin, jossain puolessa välissä tankattiin mopo ja ajoneuvon matkustajat. Siinä yksi motoristi tuli kyselemään vettä mopoonsa. Tarjosin sveitsiläistä Eviania, mutta ei kuulemma riittänyt – mies meni ostamaan isompaa kanisteria.
Ennen kuin hyökättiin moottoritielle, koukkasin parkkipaikan kautta. Siellä 12R Kawasakille tarjottiin vettä. Kysyin MV Augustan kuskilta onko kaikki OK? On on, nuo Japanilaiset moottoripyörät vain... ja vinkkasi Kawasakia kohti - me jatkettiin matkaa. Hannoverista huudatettiin Kasseliin ja sen jälkeen päätin käydä tankilla ja etsiä yösijaa.
TomTom kertoi läheisessä kylässä olevan Gasthausen, mutta se oli kiinni. Matkan varrella huomasin ison hotellin, ja palasin muutaman sadan metrin päähän mäen rinteessä olevalle hotellille – Hotel Sonneck, Rengshausen – 69 €. Päivälle tuli matkaa tasan 540 km. Sää oli painostavan helteiset 31 astetta.
Saksan läpiajo osa II
Eilinen päivä oli kuuma ja tänään olisi tarkoitus päästä Sveitsiin. Hotellin aamiainen oli tyypillinen saksalainen aamiainen – makkaraa, juustoa, sämpylää ja kahvia tai teetä. Tätä Hotellia voi suositella lämpimästi.
Pyörän lämpömittari näytti 22 astetta, kun lähdettiin 8:30 liikkeelle. Reitti moottoritielle oli todella hieno ja tältä seudulta löytyisi todennäköisesti parhaaseen A-ryhmään kuuluvia mutkateitä. Moottoritieltä keula kohti Frankfurtia ja liikenne oli aivan tolkuttoman kovaa. Rekkoja ohitettiin noin 20 kpl minuuttivauhdilla seuraavien 250 km matkalla.
Moottoritie (A5) Frankfurtiin oli mukavan mäkistä, mutta sen varrella oli lukematon määrä tietöitä ja se hidasti matkantekoa merkittävästi. Lisäksi matkan varrella oli kaksi rekkaa kolaroinut ja se aiheutti suhteellisen massiivisen ruuhkan. Tultaessa Frankfurtiin, sen päällä oli epämielyttävän näköinen ruskea saastepilvi – en haluaisi asua Frankfurtissa.
Frankfurtista jatkettiin huudatusta Ranskan rajaa hipoen Freiburgiin asti. Matkan varrella oli kunnon stau ja oli splittauksen aika. Moottoritie seisoi noin 10 km matkalla ja autot antoivat hyvin tietä mopoille. Ohitettiin sveitsiläinen motoristiseurue, joka lähti heti perään - tässä helteessä ei ole häävi seisoa moottoritien laidassa.
Freiburgissa tankattiin matkustajat ja 36.8 asteen helle oli tehnyt tehtävänsä – nyt pitää löytyä majapaikka! Freiburg oli täynnä hotelleja ja gasthauseja, mutta kaikki oli kiinni. Siinä sitten pyörittiin lähes tunti ennen kuin löytyi majapaikka, joka suostui avaamaan oven...
Viiniä kuvaten tämä paikka oli hivenen repsakka, savun hajuinen ja ylikypsä sekä hinnaltaan ensin 85, sitten 79, 75 ja 70 euroa. Tunkkainen ympäristö ja kuuma huone ei tuolla hinnalla kiinnosta. Niinpä jatkettiin matkaa kohti Baselia.
Weilistä löytyi vihdoin ja viimein yösija. Hotel Rebstock (www.rebstock-haltingen.com) sijaitsi keskustan tuntumassa ja oli ainoana auki. Kysyttiin respasta miksi kaikki paikat on kiinni? Tänään on Saksa-Italia nahkapallopeli ja paikat ovat siksi kiinni. Täh? Joo meidän ravintolakin menee poikkeuksellisesti 20:00 kiinni kun kokki haluaa keskittyä otteluun...
Huoneet olivat erittäin siistejä ja vessa varustettu laadukkailla Villeroy & Boch -posliini tuotteilla. Huoneen tärkein ominaisuus oli Panasonicin ilmastointipömpeli, joka piti helteen loitolla – huoneen 103 € hinnalle saatiin hyvää vastinetta.
Illallinen syötiin hotellin ravintolassa 18:30 alkaen. Ravintola oli tupaten täynnä lokaalia hienostoa. Ruoka maksoi alkupaloineen ja juomineen 46.80. Mirkan paneroitu kalkkuna pastalla oli hyvää Veijon baaritasoa ja minun piffi hyvää kotimaista ravintolatasoa eli ei sekään mitään kummoista.
Sveitsin läpiajo
Tänään syötiin normi aamiainen, joka oli maittava ja täyttävä. Hedelmäpöytä ansaitsee erityismaininnan. Ulkona jyrähtelee siihen malliin että vettä on tulossa. Suunnitelmana on ajaa Sveitsin läpi Ranskan merialpeille – Route des Grandes Alpes odottaa.
Sää tänään oli syntisen hienot 33 astetta, kun hurautimme Sveitsin läpi Geneven järven rantaan Lausannen viereen. Geneven järveltä näkee konkreettisesti mistä Alpit alkaa – suoraan järven rannasta. Sieltä ajettiin rantatietä Ranskan Evian-les-Bainsiin. Sveitsin puoleisen rannan "tönöt" olivat ns. rahalla pykätty pystyyn ja todella upeita. Tämän järven voisi joskus kiertää kokonaan ympäri.
Evian-les-Bainsissa etsittiin suuren alppireitin alkua ja harhaan ajettiin muutamaan otteeseen. TomTom halusi reitittää suoraan 902-tielle, jolloin alppireitin alku jäisi näkemättä. Kyltitys Ranskassa on ala-arvoista, joten siitä vain summassa vuorenrinteeseen ja toivottaan että TomTom löytää oikean reitin. No löysihän se aikanaan, mutta sitä ennen tuli semmoisia "oikopolkuja" että oksat pois.
Välillä oli huikean jyrkkiä nousuja (27 asteen), joista ryttyytin 2. vaihteella pikkukierroksilla ja pyörä meinasi nousta pystyyn jokaisesta isommasta töyssystä. Onneksi jossain Saint-Paul-En-Chablaisin nurkilla osui kohdalle Cafe - Restaurant les Petits Lacs -ravintola, jossa nautittiin erinomainen lounas (31,80 €) ja lepuutettiin kuskin ranteita.
Hyvin ravittuna ja levättynä jatkettiin alppitien etsintää, jonka TomTom löysi muutaman kilometrin päästä ravintolasta. Alppitien alku polveilee vehreän kanjonin pohjalla ja mieleen tulee väkisinkin vuononorja. Upea tie on paikoitellen huippu kunnossa, paikoitellen vähän huonomassa – upea tie kokonaisuudessaan.
Sveitsin läpiajossa tuhraantui turhan paljon aikaa, joten päätettiin etsiä Les Getsistä yösija. Hotelliksi valittiin Hotel Nagano, joka maksoi 86 €. Hintaan sisältyi erinomainen autotalli. Päivälle tuli mittaa noin 240 kilometriä.
Mielenkiintoisen lisän antoi respan pitäjä, joka ei mukamas osannut englantia, höpötti sujuvasti ranskaa. Kun aikamme höpötimme suomea takaisin, niin yllättäen respan nainen puhui varsin täydellistä englanti – ei ihme kun täällä on niin vähän turisteja...
Kun saatiin tavarat huoneeseen tarjosi Alpit mykistävän valoshown. Taivaalle työntyi tumman puhuva pilvirintama, joka mätkytti taivaan täydeltä salamoita ja satoi kaatamalla vettä. Yöllä paikallinen nuoriso taas tarjosi toista tuntia auton töötötystä, kun Ranska pääsi nahkapallopeleissä finaaliin...
Tavoitteena Col D'Isera
Aamu alkoi puolipilvisenä, kun lähdettiin aamiaiselle. Aamiainen ei ollut ihan saksalaisten tasoa, mutta kupu tuli täyteen. Kun liikkeelle lähdettiin, alkoi hiljaa sadella vettä. Tien kunto vaihteli hyvästä heikkoon, mutta maisemat olivat upeita. Ensimmäinen oikea alppiylitys oli Col de Saisles 1633 m, joka oli aika kesy.
Seuraava ylitys oli Cormet de Roseland 1968 m, joka suoritettiin hernerokkasumussa ja tihkusateessa. Näkyvyyttä oli 5-15 metriä aina huipulle asti, ajonopeuden ollessa 20-40 km/h. Huipulla otettiin pari kuvaa ja jatkettiin matkaa. Heti huipun jälkeen sää kirkastui huomattavasti ja upea laakso avautui edessä - harmi kun toinen puoli jäi näkemättä!
Huipulta pujoteltiin Borg-St-Mauriceen tankille ja syömään. Ravintola löytyi heti ensimmäisestä liikenneympyrästä. Päivän lounas oli ranskalainen kanapizza 21 € ja laadultaan se vastasi Saarioisten mikroaaltopizzaa, johon oli leikattu kaksi sentin paksuista juustosiivua. Englantia ei tarjoilija halunnut puhua, vaikka sitä osasikin selvästi. Tämä kommunikointiongelma alkaa ärsyttämään pikkuhiljaa.
Lounaan jälkeen oli edessä Val D'Isere, josta ajateltiin katsella yösijaa. Ennen Val d'iserea oli vaikuttava patorakennelma - siihen oli muutama kuutio betonia uponnut.
Näin kesäaikaan Val D'Isere oli ns. kiinni. Kuuluisassa hiihtokeskuksessa on varmaan 50 hotellia ja vain kolme niistä piti ovensa auki. Näistä kolmesta kaksi oli käytännössä auki, koska yhtä emme edes löytäneet. Toisesta olisi tupakanhajuinen ja hivenen epämääräinen huone irronnut 60 €:lla. Toisesta, Hotel Mercurystä, otettiin huone 96 €:lla, mutta ei huone ollut ihan hintansa väärti. Sää oli mitä oli ja siksi ei ollut kiinnostusta lähteä Col de l'Isereä ylittämään. Päivälle tuli mittaa vain 167 kilometriä hitaan Col de Roseland ylityksen takia.
Iltapäiväunien jälkeen sää oli kirkastunut ja päätettiin tutustua paikalliseen Spar-supermarkettiin... partahöylä+vaahto 40 €, 0.5 l Coca-Cola 3,95 €... Ostokset jäi vähiin ja parta ajamatta, mutta kaupan valikoima oli huikea. Viinilaatuja oli enemmän kuin Alkolla kossupulloja, eikä juustoistakaan puutteita havaittu...
Ilta-ajelun kohteeksi otettiin Col de l'Isere 2762 m, joka on Euroopan toiseksi korkein ylitys. Tie on kieltämättä huikea. Kaiteista ei tietokaan ja alla satojen metrien kivikkoinen pudotus. Mitä ylemmäs kiivetään, sitä enemmän kuski ja Ducati haukkovat happivajetta. Ylhäällä on normaalit korkeuskyltit, kirkko, parkkipaikka ja muita turisteja.
Maisemat huipulta ovat huikeat, mutta vähän ennen huippua on erinomainen näköalatasanne, josta on upea näköala Val D'Iseren laaksoon. Paikalla on yksi uskalikko pariskunta asuntoautolla jarruja jäähdyttämässä. Me jatkettiin takaisin laaksoon ajamista ja totean itsekseni - miksi ihminen tulee tänne itseään kiduttamaan asuntoautolla?
Barcelonnetteen
Aamulla Val D'Isere oli pilvessä, mutta aamiaisen aikana sää alkoi hiljalleen kirkastumaan. Liikkeelle lähdettäessä lämpötila oli 16 astetta, mutta ylhäällä Col de I'Iseren päällä oltiin pilvessä ja lämpötila oli pudonnut 7 asteeseen – onneksi vedettiin tekniset alusasut päälle lähdettäessä. Col de I'Iseren toinen puoli oli upea ja hyväkuntoinen. Harmi vain, kun ei koko kuvaa saanut sumun takia.
Laskun aikana oli unohtunut laittaa kahvanlämmittimet päälle ja sormet oli ihan jäässä. Niinpä Bonneval-Sur-Arcissa kahvilaan ja kuumaan kaakaon jälkeen rupesi veri taas kiertämään. Siitä jatkettiin kanjonin pohjaa polveilevaan tietä pitkin kohti seuraavaa nousua.
Bessans - Lanslevillard - Termignon - Bramans - Modane ja St-Michel-de-Maurienne, josta käännyttiin Col du Galibierille (2642 m). Ennen Galibieria oli hyväpintainen harjoitusnousu Col du Telègraphe (1570 m), josta jatkettiin Galibierille.
Galibier on mykistävä sorakasa, jossa on 15 % nousuja ja lähes kaikki hiusneulat voi ajaa reippaalla vauhdilla. Ylhäällä tavattiin ensimmäinen suomalainen sitten Louisin. Isäntä on Kawalla yksin liikkeellä ja oli ajanut itäblokin kautta Dolomiiteille ja nyt oli menossa pohjoista kohti. Calibier tarjosi mielettömän hienot maisemat, joita en ole osanut kuvitellakkaan - mykistävää.
Galibierilta suunnattiin Brianconiin ja sieltä saatiin toistaiseksi parhaat sapuskat Ranskassa. Tämä huippu perheravintola oli keskustan tuntumassa oleva Mc Donalds. Hyvin ravittuina otettiin suunnaksi Barcelonnatte ja TomTom laski tunnollisesti nopeimman reitin. TomTomin ohjeita noudattaen siirryttiin isolle tielle ja ennen kuin hoksasin, oli myöhäistä Col de d'Izoard (2360 m) jäi ajamatta. Olin unohtanut merkata Izoarin ja Varsin reittipisteiksi ja TomTom oli laskenut nopeimmaksi reitiksi ison tien Barcelonetteen.
Ohjastin TomTomin uudestaan reitittämään Barcelonetteen Guillestren kautta, jolloin päästiin Col de Varsille (2108 m). Col de Vars on siten merialppien must paikka (niin kuin Col de d'Izoard nettitietojen mukaan), joka pitää ajaa jos täällä päin samoilee. Ylitys ei ole mitenkään erityisen korkea, mutta tien ja maisemien kuvaamiseen ei mitkään superlatiivit riitä – se on koettava.
Col de Varsilta suunnattiin Jausiersin kautta Barcelonetteen. Paikka on täynnä hienoja vanhoja ökykartanoita enemmän ja vähemmän hyvässä kunnossa. Hotellin saanti tuotti pahoja ongelmia - vettä alkoi sataa ja paikan päällä parveili motoristeja. Ensimmäinen hotelli oli täynnä. Toisessa hotellissa oli yksi huone vapaana, mutta kun respan tyttö päätti tarjota talvihinnaston mukaista hintaa jäi huone ottamatta. Tämä on tyypillistä ranskassa, heti kun on mahdollista yritetään asiakasta kusettaa.
Kolmas hotelli oli halpa, mutta kauheassa kunnossa ja epäsiisti. Keskustasta löytyi info, joka soitti hotellit läpi ja läheisestä La Sauzesta löytyi huone Hotel Soleil des Neigesistä 80 €:lla. Huone ei ole hintansa väärti, mutta kun ainoa vapaa...
Illallinen suoritettiin upeassa Le Patio Restaurant Pizzeriassa, harmi vain että palvelu ja pizza eivät olleet ihan samaa tasoa ulkoisten puitteiden kanssa. Molempien pizzojen pohjat olivat mustaksi palaneita ja päältä raakoja. Taisi olla huonoimmat pizzat, mitkä olimme ikinä syöneet. Päivälle tuli matkaa 245 km.
Ducati is a registered trademark of Ducati Motor Holding S.p.A.
Ducatibikes.com is in no way affiliated with Ducati Motor Holding S.p.A.
Etusivu
Verkkokauppa
Mallit
- Superbike
- Sport Classic
- Sport Touring
- Supersport
- Monster
- Multistrada
- Hypermotard
- Muut moottoripyörät