Ducatibikes.com
Korkeanpaikanleiri (3. viikko) - 2006
Sisällysluettelo |
Pohjoiseen
Aamulla mopoa pakatessa koko isäntäperhe tulee katsomaan Ducatia. Isännällä on tallissa Aprilia Mille ja vanha BMW entisöinnin alla. Isäntä oli vaihtanut SS 900 Ducatin Milleen. Oli kuulemma parempi ajoasento. Poika ja emäntä olivat Ducati-faneja ja eivät innostuneet Apriliasta ja BMW:stä. Se meni vielä ostamaan "Grand old man BMWn", jolla ei aja kuin harmaa tukkaiset miehet. Eilen illalla poika oli sanonut – "äiti äiti, kuuntele Ducati tulee" kun oltiin tulossa iltalenkiltä.
Hyvästeltiin mukava perhe ja otettiin suunnaksi Munchen ja Louis Mega store. Moottoritie oli aamulla hiljainen ja posotin koko matkan 150 km/h ja pitkät pätkät huudatettiin 240 (221 km/h TomTom) lasissa – ei ollut kauhean mukavaa kyytiä, mutta Munchenissa oltiin nopeasti perillä.
Louisin mega store oli positiivinen yllätys, koska luulin sitä pienemmäksi. Ostin itselleni uuden visiirin, aurinkolasit ja muovinpalasen Ducatin jalkatuen alle, jos pehmeää maata sattuu olemaan parkkipaikalla. Louisilta suunnattiin pohjoiseen: Nurnberg, Hof ja lukematon määrä pikku kyliä jää taakse. Loputtoman tuntuisen moottoritie huudatuksen jälkeen päädyttiin Jena nimiseen teollisuuskaupunkiin. Huone paikallisesta pensionista maksoi 82 €, autotalli kuului hintaan. Paikka oli hiljainen ja huoneet auringon paahtamia – ilo mennä nukkumaan, kun ei tarvitse palella.
Berliiniin
Aamulla venyteltiin niin pitkään kuin mahdollista – tänään ei ole mihinkään kiire. Jenasta jatkettiin 257 kilometrin pikavedolla Berliiniin. Berliinin Weddingisssä on mukava Gästehous Axel Springer, jossa oltiin viime kesänäkin. Huone löytyi hintaan 110 € ja pyörä saatiin viereisen sydänsairaalan vartioituun häkkiin yöksi.
Siestan jälkeen Mirka löysi esitteestä Saksan teknisen museon osoitteen Berliinissä. Niinpä osoite TomTomiin ja oltiin 45 minuutin päästä museon oven edessä. Ennen museota kurvailin omavalintaista reittiä pitkin TV-tornin juureen. Tämän tornin juurella on Alex-niminen ravintola, josta saa maan mainion Alex Special -jäätelöannoksen – tiedoksi niille, jotka ovat persoja jäätelölle.
Päältäpäin museo ei häävin isolta näytä, mutta museo on huikean suuri kompleksi, jossa on näyttelypinta-alaa 50 000 neliömetriä. Meillä oli vain 3 tuntia aikaa eksyä halleissa... Kolmessa tunnissa ehti lähinnä käydä kurkkaamassa melkein jokaisessa hallissa.
Museon suurimman osaston vie junanäyttely, joka koostuu vuosisadan alun junista DDR:n aikaisiin juniin. Samaisessa kompleksissa on käsityönäyttely, jossa näkee kuinka korut valmistetaan vaihe vaiheelta. Omat osastot on myös tekstiilitekniikalle, tietokoneille, radio- ja tv-toiminnalle, laivoille ja itseä eniten kiinnostavalle avaruus- ja lentotekniikkalle.
Avaruus- ja lentotekniikka koostui lähinnä toisen maailmansodan aikaisista koneista ja siviili-ilmailukoneista. Laivaosastolta löytyi myös mielenkiintoinen vene, joka oli valmistettu Suomessa. Vene oli nimeltään "Toinen" ja ilmeisesti salakuljettajien viinavene. Itselle heräsi mieleen missäköhän meren pohjassa ammuttuna makaa se "Ensimmäinen".
Eli jos tähän museoon on kiinnostusta tulla käymään, niin varatkaa siihen koko päivä aikaa – aamusta iltaan. Museossa tavattiin mukava nainen poikansa kanssa ja häneltä saatiin paljon ajantasaista informaatiota Berliinistä ja sen nähtävyyksistä.
Museon jälkeen suunnistettiin Berliinin uuteen ylpeyden aiheeseen – Euroopan suurimpaan rautatieasemaan. Tähän huikeaan kompleksiin tulee niin lähi- kuin kaukojunia neljään eri kerrokseen ja sen läpi kulkee noin 250 000 ihmistä päivässä.
Berliinissä olisi paljonkin nähtävää, mutta taas aika ei riitä kaiken kiertämiseen. Ehkäpä joskus tullaa ihan kaupunkilomalle viikoksi, niin voisi kiertää suurimman osan tärkeimmistä nähtävyykisistä.
Superfastilla Hankoon
En tiedä sopiiko nimi Superfast laivoille, kun ensin laivaan pitäisi tulla kello 21:00, sitten odotellaan laiturilla 23:30 asti, kun saksalainen hitsaaja virittää viallista keulavisiiriä – kuulostaako tutulta? Sitten odotellaan aamu kuuteen, jolloin laiva lähtee kohti Hankoa. Hangossa ollaan 24 tunnin päästä. Käytännössä kokonaisaika laivalla on 36 tuntia, kun ennen Tallinkia sama väli suoritettiin 21 tunnissa.
Oma juttunsa on sitten tämän laivaan meno. Laivaanhan piti päästä vasta 21:00 ja Berliinissä ei jaksettu kauhean kauan hengailla koko varustus päällä ja vaikka mutkiteltiinkin Berliini - Rostock välillä oltiin 7 tuntia etuajassa terminaalissa. Viime kesänä Superfast ohjasti moottoripyörät portilta terminaalin tiskille, josta sai suoraan liput laivaan – nopeuttaa laivaan pääsyä ja motoristien ei tarvitse jonottaa koko päivää helteessä. Niinpä menin tiskille, josko saisi liput heti kouraan – "Valitettavasti teidän täytyy mennä jonottamaan portille. Portit avautuvat kello 21:00".
Siinä muutaman tunti odoteltiin ja tiskin takana vaihtui henkilö, joten uudestaan kysymään – "Valitettavasti teidän täytyy mennä jonottamaan portille. Portit avautuvat kello 21:00". Muutama luovutti ja meni työntämään sinne 100 m pitkän jonon päähän mopoansa. Taas tunnin päästä menin uudestaan kysymään – "Viime kesänä meidät ohjattiin tänne jonosta ja me saatiin liput täältä tiskiltä. Miksi ei tänään?" – "No, katsotaan tilannetta, kun portit avautuvat 21:00." Kello 21:00 menin tiskille kysymään lippuja uudestaan. Mies todella tympääntyneesti kysyi varausnumeron, klikkasi hiirtä kaksi kertaa ja kone tulosti liput. Tämän jälkeen hän häipyi tärkeän näköisenä ulos – tupakalle. Kymmenen minuutin jälkeen hän palasi ja täytti sisäänajolapun – me kiitettiin ja häivyttiin pyörälle. Jos hän olisi hoitanut kaikki motoristit, niin aikaa olisi mennyt korkeintaan viisi minuuttia ja kenenkään ei olisi tarvinnut jonottaa helteessä pihalla...
No, me pakattiin tavarat ja ajettiin rekkaportista laiturille. Siellä oli yksi virolainen moottoripyörä parkissa ja me parkeerattiin rinnalle. Siinä sitten muita motoristeja tuli hiljalleen portista pitkin iltaa. Laivan keulavisiiriä polttoleikattiin, hitsattiin, leikattiin edestakaisin ja ilmeisesti laivassa oli vielä rekkoja sisällä. Laivaan päästiin vihdoin ja viimein 23:45, kun aikataulun mukaan sinne olisi pitänyt päästä viimeistään 22:00 – Superfast touhua!
Pyörät kiinnitettiin laivan kanteen liinoilla ennätysajassa ja kamat kannettiin hytteihin. Käytävässä haisi eltaantunut viemäri ja kun päästiin hyttiin oli sielläkin vieno kusen ja paskan haju. Ajattelin että haju tulee käytävästä, joten nostin tavarat hyttiin ja vaihdettiin vaatteet. Snack Barissa oli tällä kertaa hyllyissä tavaraa ja saatiin vähän murkinaa kupun pohjalle. Kello 1:00 lähdettiin hyttiin nukkumaan. Viemärin haju oli kadonnut käytävästä, mutta hytissä oli sama hienoinen kusen ja paskan haju. Laskin vettä viemäreihin ja väänsin ilmastoinnin kylmälle – jospa se siitä.
Jossain vaiheessa aamulla laiva oli lähtenyt liikkeelle ja viemärin hajukin oli kateissa. Laiva vähän keinutti, joten nappasin pahoinvointitabletin. Sen sivuvaikutuksena on väsymys ja nukuttua tulikin rapiat 26 tuntia koko laivamatkan aikana... hyviä nappeja. Aamusuihkussa huomattiin, että hytissä ei ole saippuaa tai mitään muitakaan pesunesteitä – onneksi on omat mukana. Aamiainen on kallis 10,90 €/henkilö, mutta ainoa ravinnon lähde täällä keskellä merta. Laadultaan se vastaa 5 € hintatasoa. Lounas syötiin myös buffetista 20,50 €/henkilö. Laadultaan se on tyydyttävä, mutta hintaansa suhteutettuna heikko.
Kokonaisuudessa Superfast on pettymys, tosin tämän laivan henkilökunta on enemmän palvelusuuntautunut kuin menomatkalla paatissa. Lippu Hanko - Rostock välillä maksaa päälle 500 €/suunta B-hytissä. Tämä on neljä kertaa enemmän kuin standardihotellihuone Helsingissä. Luulisi tähän hintaa sisältyvän puhdas ja hajuton hytti sekä saippuan palasen? Lisäksi tähän hintaan pitäisi olla mahdollisuus ostaa ruokaa ja juomaa silloin kun sitä haluaa. Lisäksi laivan yleisien tilojen voidaan olettaa olevan puhtaita, vessojen toimivan ja kauppojen olevan auki, tiedä vaikka joku haluaisi ostaa jotakin. Nythän kaupat, baarit ovat suurimman osan ajasta kiinni.
Kotia
Laiva saapui aikataulussa Hankoon kello 7:00. Me jätettiin aamupala väliin ja ajateltiin syödä jossain huoltoasemalla heti laivasta päästyä. Ducatista meni Stelvion päällä penkin lukko rikki ja ajateltiin mennä maahantuojalle Klaukkalaan näyttämään sitä. Niinpä paatilta suunnattiin keula Helsinkiä kohti – onpas kylmä ilma. Tutut kotimaiset ilmiöt tuli taas vastaan poliisi tutkineen ja naurettavat nopeusrajoitukset. ABC-huoltoasema tuli jossain vaiheessa vastaa ja koukattiin aamupalalle - palelee. Sämpylät ja kuumat kaakaot vaihtoivat omistajaa nopeasti ja hyvin ravittuina päästiin takaisin liikenteeseen.
TomTom ohjasti meidät sujuvasti Klaukkalaan, jossa Jarno Åström otti Ducatin hoiviinsa. Pyörän perää tutkittiin ja puolen tunnin ähellyksen jälkeen saatiin vika selvitettyä ja penkki irti. Lukkopesän pohjassa on kaksi ruuvia, joista toinen oli varissut irti. Päätin korjata vian itse kotona, kun matkaväsymyskin jo vähän painaa - pitäisi päästä liikkeelle. Niinpä niputettiin perä kasaan ja Jarno antoi sopivia ruuveja mukaan. Mirka osti itselle uuden Ducati-huivin ja kierreltiin vähän maahantuojan paikkoja. Korjaamo on asian mukainen ja Ducatia on kaupanpuolella rivissä kuin missä tahansa Euroopan Ducati-liikkeissä. Kiitoksia Jarnolle ohjeista ja ruuveista!
Klaukkalasta taas TomTomiin uusi suunta – nopein reitti kotia. Reitti ohjasti suoraan Tampereen moottoritielle. Ennen Tamperetta käännyttiin Pirkkalan ohitustielle, jossa oli puolilta päivin hivenen ruuhkan tapaista. Pirkkalassa käytiin ABC:lla taas kahvilla. Ulkona oli 19 astetta lämmintä ja minua paleli. Kävin vessassa vaihtamassa teknisen alusasun ja johan rupesi tarkenemaan. Veli poika soitteli että Predatorista oli nokka-akseli mennyt poikki Kemoralla – ruuvaushommia tiedossa. Ylöjärveltä jatkettiin Virroille ja virroilta käännyttiin Lapualle.
Alavudella käytiin tankilla ja Mirka kuulemma pilkki takapenkillä, joten lämmintä kaakaota ja Red Bullia! Minua edelleen paleli käsivarsista, joten vedin vielä Mikrofleecepuseron päälle. Lapualta käännyttiin taas Uudenkaarlebyyn suuntaan. Alahärmässä vessatauko ja kuumaa kaakaota lämmikkeeksi, kun näppejä paleli – ulkona 22 astetta. Huoltamolla tavattiin työkaveri Elisa. Hän oli miehensä kanssa mopoilemassa Seinäjoelta Kokkolaan. He olivat käyneet Hamningnberissä koillis-Norjassa – kylmää ja sumua oli ollut, mutta paikka on siitä huolimatta hieno! Vaihdoin Richan talvikäsineet ja pistin kahvanlämmittimet päälle – rupesi muuten tarkenemaan! Elimistä tottuu noin viikossa etelän lämpöihin ja sama aika menee kun totutaan Suomen lämpöihin.
Kotia päästiin tuntia myöhemmin ja Ducatin trippimittarissa seisoi 6066,9 km. Polttoaineen keskikulutus oli 4,78 l/100 kilometrillä. Koko matkan ajon keskinopeus oli 93 km/h, eli varsinkin itä-Saksan puolella pystyi pitämään tuntitolkulla 150-160 km/h:n matkavauhtia. Reissun halvinta bensiinä sai yllätys yllätys Livignosta (0,975 €/l). Itävallassa bensiini maksoi noin 1,16 €/l, kun muissa maissa se oli noin 1,30 - 1,45 €/l.
Kokonaisuudessaa reissu onnistui täydellisesti Superfastia lukuunottamatta. Ranskankin ongelmat sietää, kun miettii millaiset tiet ja maisemat siellä oli. Italia on ollut minun suosikki ja suosikkina se pysyy tämänkin reissun jälkeenkin.
Ducati is a registered trademark of Ducati Motor Holding S.p.A.
Ducatibikes.com is in no way affiliated with Ducati Motor Holding S.p.A.
Etusivu
Verkkokauppa
Mallit
- Superbike
- Sport Classic
- Sport Touring
- Supersport
- Monster
- Multistrada
- Hypermotard
- Muut moottoripyörät