Sisällysluettelo |
Tiestön laatu vaihtelee paljon. Teitä on kolmen tyyppisiä: valtatiet, maantiet ja sivutiet. Käytännössä valtatie voi muuttua yksikaistaiseksi kärrynpoluksi ja päinvastoin - varsinkin rannikolla. Sisämaassa teiden kunto ja leveys on parempia. Moottoripyöräilijöitä yleensä kiinnostaa vain maantiet ja sivutiet. Valtatiet jääköön kotilokuskien valtakunnaksi. Serpentiini teillä on usein diesel öljyä tiellä. Sadekelillä ainakin Ducati veteli 1. vaiteella iloisesti tyhjää näissä kohdissa - varovaisuutta.
Teiden viitotus on käsittämätöntä. Tie viittoja on viljelty niukasti ja nekin on hyvin usein vääri tai ainakin erittäin harhaan johtavia. Etäisyystietoa ei yleensä ole saatavissa. Erityisen tarkka kannattaa olla kaupunkien tietyömailla. Niissä on usein ilmoitettu vain kiertotie-merkki. Jos työmaa alueella on tärkeä risteys kiertotie menee yleensä suoraan valtatielle - muista maanteistä ei ilmoiteta mitään! Jos yritätte kaupungista moottoritielle, palatkaa sinne sieltä mistä tulittekin. Jos seuraatte viittoja, niin todennäköisesti ajatte pisimmän kaavan mukaan.
Norjassa on yli 500 tunnelia ja niitä tuleekin eteen vähän väliä. Tunneleissa ohittaminen on pääsäännöllisesti kiellettyä. Syvissä merenalaisissa tunneleissa on usein ohituskaista ylämäki osuudella. Tunneleista ulos tultaessa kannattaa varoa sivutuulta, joka voi olla vuoren toisella puolella hyvinkin voimakas.
Norjan pisin tunneli löytyy Aurlandin ja Lærdalin väliltä (24,5 km). Ennen tunnelin alkua, kannattaa pitää huolta että polttoainetta on varmasti riittävästi. Pitkissä tunneleissa on noin 500-1000 metrin välein levennys alue ja hätäpuhelin. Tunnelit ovat yleensä varsin kosteita ja likaisia paikkoja. Tästä syystä ei kannata ajaan kovin lähellä autojen perässä, sillä ne nostavat tienpinnasta kaiken kuran sumuksi joka sotkee visiirin tehokkaasti. Tunnelit ovat harvoin suoria, vaan niissä on aina enemmän tai vähemmän tiukkoja mutkia. Esim. etelä Norjasta löytyy 44-tieltä tunneli, jossa on vuoren sisään tehty serpentiiniä.
Tunneleiden valaistus vaihtelee voimakkaasti. Samalla tieosuudella saattaa olla vanhoja valaistusta vailla olevia tunneleita ja uusia todella hyvin valaistuja tunneleita. Tunneliin ajettaessa kannattaakin noudattaa varovaisuutta, sillä kirkkaasta päivänvalosta pimeään tunneliin meno aiheittaa hetkellisen sokeutumisen, kunnes silmä tottuu pimeyteen. Itse käytän ajon aikana kevyesti tummennettuja aurinkolaseja - niillä näkee tunnelissa, mutta estävä häikäisyä tunnelin päässä.
Hienoin tunneli, Kristiansundiin vievä merenalainen tunneli (E39/RV70) 47 KR.
Norjassa sillat ovat yleensä komeita ja korkeita. Tuulisilla paikoilla on usein sillalla tuuli pussi, josta voi arvioida tuulen voimakkuutta ja suuntaa. Korkeilta silloilta on usein upeat näköalat, mutta pysäyttäminen on kiellettyä.
Norjan rannikolla ei voi välttyä lauttayhteyksiltä ja jos voi, niin se merkitsee usein kymmenien tai jopa sadankin kilometrin lenkkiä. Usein nämä kiertotiet ovat asunto- ja matkailuautoille mahdottomia paloja, mutta moottoripyörille ne on usein oikeita namupaloja. Eli jos kartasta löytyy kiertotie ja on aikaa, niin sinne vain suinpäin mutkatietä tahkoamaan.
Lautta maksu kerätään yleensä joko lautan sisällä tai lauttajonossa. Maksu suoritetaan käteisellä. Moottoripyörät ohjataan yleensä lautan keulaan joko vasempaan tai oikeaan reunaan. Pidemmillä ylityksillä lautoissa on yleensä ravintola, jossa voi tappaa aikaa kahvin ääressä.
Heti lautalle ajon jälkeen kannattaa tarkkailla säätä ja vuonon lautta liikennettä. Hyvällä säällä jätän pyörän sivutuelle kallelleen 1-vaihde päällä ja etujarrun lukitsen kaulaliinalla. Itse ajan pyörän siten että se on reilusti kallellaan sivutuen päällä. Huonolla säällä, avomeri ylityksissä tai vilkkaasti liikennöidyllä ylityksissä kannattaa pyörä varmistaa parilla liinalla.
Hienoin lauttaylitys Norjassa on väli Lysebotn - Lauvvik. Lähtö Lysebotnista klo 15:00. 400 KR.
Useimmat tie-, silta- ja tunnelimaksut ovat moottoripyörille ilmaisia tai puolet henkilöauton maksuista. Kaikki maksut joutuu maksamaan käteisellä, eli varatkaan silta osuuksille käteistä mukaan vedenpitävään sivutaskuun. Tie-, silta- ja tunnelimaksut ovat moottoripyörille tyypillisesti 25-35 kruunua. Muutamilla osuuksilla peritään matkustajasta lisämaksu, joka on tyypillisesti noin 20 kruunua.
Lautat ovat aina maksullisia. Lauttamaksut riippuvat aina matkan pituudesta. Yleensä hinnat ovat 50-70 kruunua moottoripyörältä.
Serpentiiniteihin pääsee käsiksi Vuono-Norjassa, jossa vuorien tai tunturien ylityksien jälkeen laskeudutaan vuonon pohjalle. Parhaimpia serpentiinejä norjassa:
metriä ja serpentiinissä on noin 30 hiusneulaa. Lopussa kilometri tunnelissa, jossa 360 asteen käännös. # Geiranger (RV63), Geirangerissa on pohjoinen ja eteläinen serpentiinitie. Henkilökohtaisesti pidin enemmän eteläisestä. # Ofte-Dalen-Rotemo (RV45), ajoitpa mistä tahansa Daleniin, niin aina osut serpentiinille. RV45 osuudella on parhaimmat serpentiinit. # Sogndal-Lom (RV55). Hyvä ajosuunta on Sogndal-Lom, jolloin saa vedättää hienoa serpentiiniä ylös tunturien päälle (1440 m), jonka jälkeen loivaa pudotusta Lomiin. # Trollstigen (RV63), Åndalsnesistä etelään. Norjan kuuluisin serpentiini ja erityisesti kotilokuskien suosiossa. # Vikafjell (RV13), Voss-Vangsnes. Ei erityisen haastava, mutta hienot maisemat.
Tunturi ylitykset ovat yleensä hienoja kokemuksia, mutta kylmiä semmoisia. Parhaimpia tunturiylityksiä olivat:
Norjassa ei voi olla törmäämättä eläimiin. Yleisin elukka mihin törmää on karvapallo, eli lammas. Joskus tuntuu siltä että lampaiden ainut tehtävä on pysäyttää motoristi, sanoa päää ja poistua tien laitaan. Muita elukoita ovat vuohet, lehmät, hirvet, kaurii, jne... Lampaan yliajosta saa muuten 3000 kruunun sakot, joten kannattaa väistää suosiolla.
Ducati is a registered trademark of Ducati Motor Holding S.p.A.
Ducatibikes.com is in no way affiliated with Ducati Motor Holding S.p.A.