Ducatibikes.com
MC Lifestyle - (1. viikko) - 2007
Sisällysluettelo |
21.6.2007 Kokkola - Helsinki
Siitä se uusi reissu alkoi 14 asteen lämpötilassa kello 8:28 - onneksi tuli vedettyä tekniset alusasut päälle. Suunnitelmissa on ajaa Helsinkiin Finnlinesin Hansaterminaaliin. Sää on mitä mainioin ja mopo kaasuttaa kilometrejä. Lapuan kohdalla rupeaa paleluttaan, joten poiketaan Shellillle kuumalle kaakaolle.
Lapualta jatketaan Alavuden kautta Tamperetta kohti. Kurussa tankataan mopoon 14,98 litraa menovettä ja jatketaan matkaa. Ensimmäinen pitempi tauko pidetään Pirkkalan ABC:lla lounaan muodossa.
ABC:lta lähdettäessä lämpötila on noussut jopa 18 asteeseen. Heti ensimmäisessä risteyksessä kiilaa hinausauto eteen ja vielä pääsi karkuun ruuhkassa. Tampere - Helsinki moottoritiellä ohitetaan hinausauto ja matka taittuu ripeästi.
Hämeenlinnassa tankattiin mopoa ja matkaajia. Kohta Hämeenlinnan jälkeen nähtiin surullisen kuuluisia bitumipaikkauksia, joihin taannoin kuoli yksi motoristi.
Hansaterminaalissa ajettiin Check-Inniin, annettiin passit ja saatiin tarvittavat asiapaperit laivaan ajoa varten. Rivissä oli yksi Goldwing ja kohta riviin tuli yksi BMW sekä Yamaha R1.
Pienen odottelun jälkeen tuli noutaja ja ajettiin mopot laivaan. Laivassa odotti kerrankin asiantunteva henkilökunta, joka ohjasti pyörät riviin ja oikeaan asentoon. Laivalta löytyi kunnolliset ja puhtaat kiinnitysliinat ja pyörä oli lukittuna laivankanteen ennätysajassa.
No miten eroaa Finnlinesin laiva Superfastista? Ensimmäisenä pisti silmään laivan siisteys, aivan kuin Spermfast ennen vanhaan. Toinen plussa tuli MP-palveluista ja kolmas tulee upeasta seisovasta pöydästä ja ruokajärjestystä - oma pöytä koko matkan ajan. Tälle laivalle ei tarvitse tuoda omia eväitä.
Hytit ovat siistejä ja hivenen väljempiä kuin Superfastilla. Neljäs plussa tulee sateliitti-TV:stä. Ainut negatiivinen asia on tekemisen puute jota sai Superfastilla, kun jännitti saako ruokaa vai ei...
22.6.2007 Helsinki - Saksa
Aamupalalle noustiin 7:45 ja noutopöydästä tuli syötyä enemmän kuin napa vetää... Sen jälkee ruokalevolle ja nippa nappa herättiin lounaalle 12:00...menee se matka näinkin. Ulkona tuulee 10 m/s, sataa kaatamalla vettä ja lämpötila on noin 22 astetta. Eipä kiinnostaisi ajaa Ruotsin läpi moottoripyörällä tällä hetkellä...
Lounas ja päivällinen meni samoissa merkeissä kuin aamiainenkin. Laiva saapui satamaan ajallaan 20:00 ja pyörät oli pakattu ajokuntoon 10 min myöhemmin. Pienen odottelun jälkeen johtoauto tuli hakemaan 7 kannen ajoneuvoja ja 21:26 oltiin jo moottoritiellä ja suuntana 120 km:n päässä odottava Hollenstedter Hof (Am Markt 1, 21279 Hollenstedt).
Hotellin isäntä on innokas Ducati harrastaja ja ajaakin paikallista cupia 998:lla. Kun saavuttiin Hotellin pihaan, isäntä ryntäsi vastaan. Tallipaikka pyörälle löytyi KTM:n ja Alfa Romeon välistä. Hintaa huoneelle kerty 70 € moristialennuksella.
23.6.2007 Hollenstedt - Rothernburg
Aamulla startattiin pilvisessä säässä. Heti moottoritiellä alkai sataa. Koko päivä meni tyyliin 15 minuuttia sadetta, 20 minuuttia pilvistä, 5 minuuttia aurinkoa ja taas sama ruljanssi alkaa alusta.
Hannover - Kassel - Fulda - Würzburg ja tauolle. Shellillä törmättiin pariskuntaan, joka tuli samalla laivalla - heillä oli suuntana Kroatia. Moottoritie huudatus saa tänään riittää ja tankin jälkeen ruvettiin etsimään yösijaa. Muutaman Gasthausin jälkeen TomTom ilmoitti seuraavaksi kaupungiksi Rothernburg.
Tämä entinen itsenäinen kuningaskunta on hieno turistirysä ja majataloa on vieri vieressä. Me valittiin ensimmäinen siistinnäköinen majatalo heti kaupunginportin vierestä ja kattohuoneisto irtosi 75 €:lla. Talon vanha isäntä oli myös motoristi ja ajelee 20 vuotta vanhalla BMW:lla, niinpä pyörälle löytyi nopeasti sisäpihalta BMW:n vierestä parkkipaikka.
Rothernburgissä riittää nähtävää illaksi ja kaupunginmuuria pitkin kiertämällä saa hyvän kuvan paikasta - suosittelen. Pihvi-illallinen suoritettiin majatalossa ja oli laadultaan keskinkertaista.
24.6.2007 Livignoon
Rothenburg jäi taakse 8:30 ja moottoritie vilisti 175 km/h:n tasaista vauhtia. On viimeisen päälle hieno keli. Ei tuule, on 20 astetta lämminta ja taivas puolipilvinen. Hidaskin kaista vetää tasaiseti 150 km/h ja tie on ultrasileää ja mutkat sopivan tiukkoja. Ulm jää taakse noin tunnin ajon jälkeen ja keskinopeus on noussut eilisestä 109 km/h:sta 139 km/h.
Kempten tulee pikavauhtia vastaan ja käännymme Lindauta kohti. Lindaussa ajamme Bodenseen rantatielle ja kattelemme järven maisemia. Bensiini valo syttyy ja ohjastan tankille. Tankkaan pyörän ja mietin miten pääsisi helpoiten Davosin lähellä olevalla Flüelapassille. Hivenen Redbullia ja epämääräistä TomTomin näppäilyä ja huomaan uuden ominaisuuden:
Navigoi kohteeseen - Kiinnostava paikka - KP kaupungissa - Davos - ja paina nuolimerkkiä ja kelaa KP-luokkia niin kauan kunnes tulee Vuoristosola! Sieltä löytyy kaikki Davosin lähettyvillä olevat ylitykset ja myös Flüelapass...
Eli Flüelapass kohteeksi ja kone raksuttaa muutaman sekunnin ja rupeaa ohjastamaan kohti ensimmäistä ylitystä. Ensin moottoritielle ja keula kohti Churia. Valduz kuuluu Liechtensteiniin ja sinne poikettiin syömään Big Mac ja salaatti..
Vähän ennen Churia, Landquartissa TomTom ohjasti moottoritieltä Davosiin. Tie polveilee hienosti ylös vuorille ja kohta oltiin Davosissa. Sieltä alkoi nousu Flüelapassille (2383 m). Tien on maineensa veroinen todella nautinnollisen ajettava. Ylhäällä oli 18 astetta ja aurinko paistoi - mikäpä tässä ollessa.
Ylhäällä arvottiin, Nauders vaiko Livigno? Mirka halusi ostoshelvettiin - Livignoon siis. Flüelan länsipuoli on huonossa kunnossa ja siellt on täydessä "mällissä" ikävä pudotella alaspäin Suschiin. Zernezistä käännyttiin Ofenpassille, joka menee tunnelin (7 €) kautta Livignoon. Tunneli on yksikaistainen ja liikennevalo-ohjattu.
Odoteltiin pari minuuttia ja päästiin tunnelin viilentäviin olosuhteisiin (15 C). Tunnelin jälkeen oli maksuportti ja heti Italian tulli - josta ajettiin pysähtymättä läpi. Tunnelin jälkeen tulee Lago di Livigno -tekojärvi, jonka varrella tie polveilee.
Livignossa ajateltiin mennä Montanaan yöksi, mutta se olikin suljettu 29.6 asti. Viereinen Alpenrose (80 €) oli nuhjuinen, pieni ja hintava. Vartin ajelun jälkeen löytyi Hotel St. Michael josta siisti ja iso huone löytyi 70 €:lla - ei paha, koska sesongin aikaan sama huone maksaa 130 €.
Illallinen suoritettiin tutussa Bait Dal Ghet -pizzeriassa. Maittava illallinen irtosi 18 €:lla.
25.6.2007 Tour de Stelvio
Aamu valkeni pilvisessä säässä ja oli sateen mahdollisuus. Me ollaan ajettu Stelvion kaikki kolme reittiä, mutta itäsuunnasta ei koskaan ylös. Samoin läheinen Ofenpass on vielä kokematta. Niinpä keula Ofenpassille.
Ensin suunnaksi pohjoinen ja tunnelille. Tunnelin päässä odotti Sveitsin tulli -"Onko mukana laiton määrä tupakkaa tai alkoholijuomia? Ei. Minne matka? Ofenpassin kautta Stelviolle? Hyvää matkaa".
Ofenpass oli varsin vaisu (tuntuu siltä, kun lähdettiin 1700 metristä), mutta maisemat ovat hienot. Tie on varsin heikkokuntoinen, mutta laskun puolella oli asfalttityöt menossa. Müstairin kylästä käännyttiin Italian suuntaan. Italian tulli oli tänään kiinni ja ajettiin läpi pysähtymättä.
Ennen Malles Venostaa oli kyltitys Stelviolle ja Spondignasta oli kyltitys Stelvion nousulle. Sää oli tässä vaiheessa helteinen.
Nousu Stelviolle on suhteellisen haastava operaatio, 48 hiusneulamutkaa, joista useimmat kaltevia ja tiukkoja. Tien kunto vaihtelee huonosta uuteen asfalttiin, mutta yleisesti huonossa kunnossa. Puolessavälissä nousua alkoi tuulemaan ja ilman lämpötila oli tippunut 16 asteeseen. Ylöspäin mennessä tuuli yltyy ja tekee ajosta epävarmaa. Muutamassa mutkassa oltiin todella lähellä kaatua tuulen ansiosta.
Ylhäällä sitten perinteisesti ajettiin Tibetille kahville. Ylhäällä lämpötila oli 11 astetta ja tuuli kovaa. Bormion puolella aurinko paistoi ja tuuli laantui nopeasti. Ajofiilis nousee samassa suhteessa lämpötilan kanssa. Tie on loistokunnossa ja sitä on kiva pudotella alaspäin, ja pyöriä tulee vastaan jatkuvana virtana - että tämä on peli mesta!
Ennen Bormiota oikastaan hivenen ruuhkaiselle Passo di Foscagnolle, joka vie Livignoon. Täydellisen päivän täyttää loistavat pizzat paikallisessa ravintolassa.
26.6.2007 Moto Guzzi
Moto Guzzi on moottoripyörä, joka on aina allekirjoittanutta kiinnostanut. Sen takia tänään suunnataan Mandello Del Lario -nimiseen kyläpahaseen, Como-järven rannalle - Moto Guzzin tehtaille.
Koska tehtaan museo on auki arkisin vain 15:00 - 16:00 välisenä aikana, ajattelimme valloittaa Gavia passin (2621 m). Aamulla keula suunnattiin Bormioon, josta lähtee tie Gavialle.
Gaviasta on suhteellisen vähän juttua netissä, vaikka se onkin yksi Alppien korkeimmista ylityksistä. Tie Gavialle lähtee Bormiosta ja se on luvattoman huonossa kunnossa Sant Caterinaan asti, josta varsinainen nousu alkaa. Alussa muutama normi hiusneula isoa kovaa, kunnes tie muuttuu käytännössä yksikaistaiseksi. Nousua riittää ja riittää ja jyrkkyyttäkin on hulppeat 16 % ison osan matkaa. Maisemat ovat silmiä hiveleviä - suorastaan pelottavan hienoja. On mielettömiä rotkoja ja ennätyskorkeita sorakasoja...
Täällä ei paljon motoristeja tule vastaan, mutta polkupyöräilijöitä sitäkin enemmän ja tietysti niiden huoltoautoja - eli kannattaa ajaa varovasti. Passon päällä on hieno turkoosin värinen järvi.
Jos ylös nousu oli hieno kokemus, niin alas tulo on jo suorastaan pöyristyttävä. Hiusneulat ovat paikoin niin tiukkoja että pyörä nippa nappa taittuu niistä ja välillä tie kapenee lähinnä jalkakäytävän levyiseksi. Puuskittainen tuuli hankaloittaa vielä ajoa ja välillä meinaa kalsarit mennä vaihtoon, kun kaista ei tahdo riittää tuulen puuskassa.
Laskun alaosassa tie laskeutuu metsään, jossa jyrkkyyttä tulee entisestään lisää. Tien jyrkkyydestä johtuen yläpuolen niityt päättyvät kypärän korkeudelle ja muutaman kerran pimeään mutkaan kantatessa niityn reunassa märehtivä lehmä säikäytti kun turpa vilahtaa 1/2 metrin päästä omaa kypärää...
Heti pahimman laskun jälkeen oli hyvännäköinen kahvila puron varressa. Kannattaa muuten pysähtyä kulinaristiselle tauolle. On muuten sen verran hyvät mansikkapiirakkaat...
Gavia päättyy Ponte Di Legnoon, josta käännyttiin Edoloon päin. Tie Edoloon on mukavan nopeaa mutkatietä, jota on ilo puotella. Edolosta alkaa Passo Dello Aprica, joka on mukava ylitys. Sopivan tiukkoja sekä mukavan muotoisia mutkia ja hyväkuntoinen tie nostaa ajofiilikset korkealle.
Tresendasta käännytään 38 tielle Como-järveä kohti - tämä pätkä latistaa kaikki ajohalut. On ruuhkaa, lämpötila on noussut 30 asteeseen ja tie on tikkusuoraa teollisuusaluetta koko matkan. Como-järven pohjoisosassa alkaa moottoritie, joka kulkee tunnelissa järven rinnalla loppumatkan.
Gavialla tuhraantui paljon aikaa, siksi syötän tunnelipätkän 120-140 km/h. TomTom ei saa signaalia koko matkalla ja sen onkin kuutamolla näin navigointimielessä. Onneksi Mandello Del Lario on tunnelisession lopussa ja pääsee helpottamaan navigointiongelmia. Kieltämättä ilman TomTomia voisi Moto Guzzin tehdas olla vieläkin kateissa, on nimittäin nuo liikennejärjestelyt sen verran sekavat...
Tehtaan portilla ollaan kello 14:50 ja siellä on parkkipaikalla n+1 muutakin motoristia odottamassa museoon pääsyä. Pyörä laitetaan parkkiin ja rupeaa heti hikeä pukkaan - onhan varjossa mukavat 32 astetta.
Tehtaan portti aukeaa tasan 15:00 ja päästään "varjoon". Museokierros alkaa ensin ensimmäisestä 1919 valmistetusta prototyypistä ja rivissä seisoo kaikki Moto Guzzin merkkipaalut tähän päivään asti. Museossa ei ole Lontoon kielistä opastusta, joten kaikki informaatio jää oman tutkimisen varaan...mutta haittanneeko tuo.
Museosta löytyi luonnollisesti konepornoa eli vanhoja moottoreita ja prototyyppejä, kuten 500 cm3 V8 moottori vuodelta 1956. Kyseinen kone kiersi hurjat 12500 rpm @ 72 hv ja linkosi ajokkinsa aina 285 km/h huippunopeuteen...
Museo on hieno katsaus Moto Guzzin historiaan ja siellä kannattaa poiketa, jos lähiseuduille sattuu. Itse toivoisin toki jotain Ducatin tehdaskierroksen tapaista, mutta ilmainen museokierros on toki käymisen arvoinen paikka näinkin.
Ulkona aurinko on tehnyt tehtävänsä ja paahtaa jo 34 asteen tarmolla. Mandello Del Larion kujilla se paahtaa parhaimmillaan 38 asteen voimalla ja Rukkan "hengittävät" Goret ahdistavat todella paljon. Hotellin etsiminen on työlästä ja 1/2 tunnin kohdalla naapurikaupungin neljän tähden Park Hotel ilmastoiduineen huoneineen tuntuu erittäin hyvältä vaihtoehdolta (118 €). Kieltämättä näkymä Como-järvelle parvekkeelta on hieno.
27.6.2007 Nauders
Comolle luvataan 38 asteen hellettä, joten sitä pitää lähteä karkuun vuorille. Hyvän ulkoterasslle katetun aamiaisen jälkeen otetaan reitti pohjoiseen Comon rantatietä ajellen.
Näin aamulla 10 aikaan lämpötila on vain 28 astetta ja rantatie on hyvässä kunnossa. Tämä pätkä kannattaa upeiden huviloiden ja maisemien takia ajaa. Comon pohjoispäästä jatkettin Chiavennan kautta Sveitsin puolelle Majolapassille (1815 m), joka mataluudestaan huolimatta on upea pätkä, jossa on vähän rata-ajon fiiliksiä.
Majolasta tie mutkittelee Sankt Moriziin ja sieltä Zernezin kautta Martinaan, jossa on Itävallan tulli. Vaikka tämä pätkä oli ns. pikaista siirtymää, on se hienoa semmoista. Marinasta alkaa lyhyt Nauderspass, joka on mukavaa pikataivalta aina Naudersiin asti.
Naudersissa sitten ei mieluista yösijaa löytynyt, niin päätettiin palata Nauderspassille, josta löytyi Norbertshohe *** (74 €). Huone on linjassa hinnan kanssa, mutta tänne kannattaa poiketa kulinaristisista syistä illalliselle, joka alkaa kello 18:00. Täällä tuli vedettyä elämäni parhaat sapuskat. Vaikka sapuskat ovat ökykalliit (48 €), niin silti niissä hinta, laaaatu ja määrä todellakin kohtaavat toisensa.
_
Ducati is a registered trademark of Ducati Motor Holding S.p.A.
Ducatibikes.com is in no way affiliated with Ducati Motor Holding S.p.A.
Etusivu
Verkkokauppa
Mallit
- Superbike
- Sport Classic
- Sport Touring
- Supersport
- Monster
- Multistrada
- Hypermotard
- Muut moottoripyörät