Ducatibikes.com
MC Lifestyle - (2. viikko) - 2007
Sisällysluettelo |
28.6.2007 Etuvanteen laakeri
Eilen illalla, kun ajeltiin Nauderissa ilman korvatulppia, kuului keulasta vienoa surinaa ja vauhdin kasvaessa äänikin kasvoi. Aikaisemmin olen havainnoinut jarrutuksissa epäsäännöllistä ja vienoa nypytystä, mutta ajattelin sen johtuvan kieroista jarrulevyistä - taitaa vika olla kuitenkin etulaakereissa.
Niinpä tänään suunnatiin Meranoon, Speed of Ducati Bolzano nimiseen Ducati-huoltoon. Reitti vie tylsähkön Resiapassin kautta Malles Venostaan, josta ei käännytty muiden mukana Stelviolle vaan hörskyteltiin Venosta laakson pohjukassa Meranoon.
Meranosta TomTom löysi vaivattomasti oikean osoitteen, mutta huollosta ei ollut tietoakaan. Noin 1/2 km ohiajettua, käännän takaisin alkuperäiseen suuntaan ja heti kohta on kyltti: Ducati Service 400 m. Tullaan takaisin samaan paikkaan ja ei ole huolto ilmaantunut paikalleen. Paikalta lähtee kapea kuja vasemmalle ja seinässä on kyltti, jossa on polkupyörän kuva...
Käännän kujalle ja heti mutkan takaa löytyy Ducatin logot - jo helpotti. Huollossa on Monsteri sisässä ja huoltomies puhuu hyvin Englantia. Päätetään nostaa keula ylös, ravistellaan, tuumaillaan, ravistellaan ja päätetään ottaa pyörä 15:00 sisään - kas kun 4 tunnin siesta on juuri kynnyksellä.
Majatalon etsintä
No niin. Huoltopaikka löytyi, mutta entä majatalo? Tämä kaupunki on hotelleja täynnä, mutta hintataso on tunnin etsinnän perusteella aika korkea.
Yöpaikka löytyi noin 7 km päästä Meranosta, Tirol nimisestä kylästä. Tirol on turistirysä, mutta majapaikka (Kofler Frieda) löytyi 50 €:lla. Siisti huone, ei TV:tä, ei häiritseviä naapureita. Jos haluaa sniiduilla niin tämä mummon ylläpitä siisti, mutta vanhahtava majatalo on hyvä vaihtoehto.
Huoltoon
Tasan 14:50 tultiin Ducati-korjaamon pihaan ja 15:00 työnnettiin sisään, 15:18 oli rengas irti, Metzelerin vanha etukumi päältä ja aivan tohjona olevat laakerit pöydällä. Enpä ole noin nopeaa toimintaa ennen nähnyt - jätkä osaa asiansa! "Minulla ei ole laakereita varastossa. Tuossa 50 metrin päässä on kahvila, niin käykää kahvilla sillä aikaa, kun käyn hakemassa uudet laakerit".
Kohta 695 Monsteri suorilla putkila jyristi kahvilan ohi - taitaa laakerit tulla vauhdilla. Noin 50 minuuttia myöhemmin palattiin verstaalle ja pyörä odotti valmiina - hemmetin nopea korjaaja, kun ei kahvia ehdi ryystää.
- Pirelli Diablo 145 €
- Laakerit 25 €
- Työ 80 €
- Yhteensä 250 €
Kerrankin maksaa ilolla hyvästä palvelusta ja työstä. Verstas näyttää päältäpäin melkoiselta rysältä, mutta sisällä kaikki todellakin tiptop kunnossa.
Tirol
Tirol, Gyntereiden turistirysä. Kaunis paikka, josta avautuu loistavat näkymät yli viiniköynöstarhojen Meranoon. Paikan nähtävyys on linna (Castle Tirol) ja se näyttäisi vetävän eläkeläisiä puoleensa.
Paikan kaduilla ei saa ajaa 22 - 06 välisenä aikana ettei mummelit häiriinny - mutta kun Ducatin äänet suorilla putkilla on musiikkia...
29.6.2007 Jaufenpass ja Arabba
Mummo on tehnyt aamupalalle kotitekoista aprikoosihilloa, omenamehua, leipiä ja sämpylöitä - jami. Mummo pahoitteli, että sämpylät oli tehty kaupan jauhoista...
Loistavan aamiaisen jälkeen otettiin suunnaksi Jaufenpass. Matkaa sinne on noin 35 kilomeriä ja tie on kieltämättä upea. Ylhäällä huippu oli pilvessä ja pilvirintaman nopea liike loi aavemaisen tunnelman. Kaiteenpuolella oli hernerokkasumua, mutta tuuli työnsi sumua rinteensuuntaisesti ja muodosti tielle sumutunnelin, jossa tien ulkopuolelle ei näkynyt metriäkään ja tiellä näkyvyyttä aina seuraavaan mutkaan.
Jaufenpassin (2099 m) toisella puolella ilma kirkastui ja tie polveili kohti Vipitenoa, josta käännyttiin Penserpassille (2211 m). Penserpassille kiivetään hyväkuntoista ja nopeatempoista tietä hienoissa maisemissa.
Ylhäälla syötiin eväät ja ihmeteltiin Penserin karuja maisemia. Penserin päällä käskytin TomTomia ajamaan Siusi nimiseen kylää, josta pitäisi Dolomiittien alkaa. Penserpassin alasajo oli hivenen tylsempi kuin ylösajo. Noin 20 km ennen Bolzanoa TomTom opastaa ajamaan oikotielle, joka menisi vuorten yli Brennenin solaan...
No tämä oikotie osoittautui pöyristyttävän hienoksi tieksi. Käytännössä tie polveilee ensin Bolzanoa ympäröivien vuorten laella, kunnes tullaan Brennerin solaan. Tämän jälkeen tie hiljalleen laskee ja mutkittelee pitkin Brennerin solan rinteitä pohjoiseen.
Pysähdymme Barbianoon lounaalle. Paikallisen kahvilan tarjonta oli laaja ja valitsemme pasta-annokset. Pastat osoittautuvat todella maukkaiksi. Miten ne onnistuvatkin taikomaan pelkästä pastasta ja tomaatista niin käsittämättömän hyviä ruokia?
Barbianosta laskeuduttiin solan pohjalle ja noustiin vastarinteeseen, josta tie jatkoi Siusiin. Siusissa tuli vastaan ensimmäinen Dolomiittien massiiveista - Langkofel. Se pitäisi tietysti kiertää, jos Arabbaan suunnistaa. Niinpä reitti vei Castelrotton kautta St. Ulrichin ja sieltä 242-tielle. Kohta tulikin kyltti, josta sai valita: Grödner (2121 m) vai Sella (2244 m). Näistä jälkimmäinen on hienompi, joten mutkittelimme upealle Passo di Sellalle.
Sellalta aukeaa yksi hiennoimmista maisemista Dolomiiteilta, joten pakolliset kuvat oli otettava ja viimeinen eväänä ollut jätticroisantti häipyi tuulensuojaan. Sellan lasku etelään on upea. Tie laskeutuu hiljalleen alas ja kiertää kuoma-auton kokoisia kallionlohkareita - upea nähtävyys.
Alhaalla käännytään Passo Pordoille (2239 m), joka on Giaun ohelle suosikkipätkiäni Dolomiiteilla. Koska maisemat Pordoilla ovat köyhiä, voin keskittyä pelkästään ajamiiseen - ihan kuin tieinsinööri olisi itsekin motoristi. Useimmat Pordoin serpoista on kallistettuja, joten ne voi ajaa vauhdilla - huippu reitti.
Pordoi laskeutuu Arabbaan ja hotelliksi valitsemme tasokkaan Hotel Olympian, joka on tuttu parin vuoden takaa. Huoneella on hintaa 90 € ja siihen kuuluu päivällinen ja aamupala.
Kaksi vuotta sitten petyin ruokaan ja niin nytkin. Edellisellä kerralla listalle oli pihviä tarjolla ja sain maksapihvin... Nyt päätin valita varman päälle: Alkuruoaksi: Pasta in soup, eli makaronia keittovedessä... Pääruoaksi: Mix type of fish, eli kalaa. No tarjolle tuli friteerattuja mustekaloja ja katkarapuja sitruunan kera... No jälkiruoaksi sitten takuuvarmaa jäätelöä - no sorpettia ja pistaasia semmoista. Voiko ruoka paskemmaksi muuttua...
Eli kun tulette Olympiaa, niin hotelli on hieno ja palvelut on kohdallaan, mutta varautukaa siihen, että päivällisen jälkeen hakeudutte paikalliseen pizzeriaan.
30.6.2007 Sateita luvassa
Koko Alppien alueelle on ennustettu huonoa säätä ja elisiltaisen kaltaisessa ukkoskuurossa ei ole kiva ajaa. Niinpä tänään suunnataan rannalle. Eilisiltaisen sateen takia tiet ovat vielä märkiä ja 11 asteinen ilma ja kosteus pureutuvat kylkiluihin. Ensimmäinen etappi vie Passo di Giaulle
Tie Giaulle on niin pirun hieno, että se pitää ajaa joka vuosi. Sopivan loivaa, nopeaa ja hyväkuntoista ylös asti, ajoit sitten kummasta suunnasta tahansa. Samoin joka kerta pitää poiketa kaakaolle, joka on Euroopan parasta, Giaun päällä olevaan ravintolaan.
Giaulta lasketellaan alas Cortinaan ja käännytään 51-tielle. Tie on tylsähköä köröttelyä, kunnes käännytään Passo di Maurialle (1295 m), joka on erikoisen hyväkuntoinen ja mukava makupala tylsän 51-tien jälkeen. Vähän ennen Ampezzoa käännyttiin Passo di Puralle (1428 m), joka on vanha yhdystie ja nykyään lähes käyttämätön syherö. Pura on hieno, mutta jo ränsistynyt pätkä, jolle kannattaa poiketa, jos lähistölle sattuu.
Puralta laskeuduttiin samaa reittiä alas Ampezzoon, jonka jälkeen poikettiin Forcella di monte resille (tie 552). Tämä noin 40 km pitkä syherö on pöyristyttävä reitti etelään.
Reitti alkaa ensin Forcella di Priusolla, jolla noustaan noin kilometrin korkeuteen. Kapeaa, hyväkuntoista ja todella tiukkia hiusneuloja - koko ajan ajetaan 1- tai 2-vaihteella. Tämän jälkeen alkaa loiva nousu joen rinnalla, jossa ajetaan jokseenkin kokoajan 2- tai 3-vaihteella ja reitti on yhtä mutkaa - ei suoria!
Tässä vaiheessa on takana 20 km tiukkaa puristusta ja kuski toivoisi pienen pientä suoraa levätäkseen - mutta ei. Edessä on varsinainen höykkyytys: Forsella di monte resi (1052 m), jossa puristetaan hiusneulasta toiseen ja välissä on vain 50-100 m suoria.
Tiukka jarrutus - kääntö ohjaus tapissa - Kiihdytys ykkösellä - Tiukka jarrutus - kääntö ohjaus tapissa - Kiihdytys ykkösellä - Tiukka jarrutus - kääntö ohjaus tapissa - Kiihdytys ykkösellä, jne... Ranteita pakottaa ja kanjonin pohja alkaa häämöttää viimeiset käännöt ja alkaa tasainen maa - vihdoinkin!
Mirka haluaa pysähtyä vähentääkseen vaatetta - lämpötila on noussut 28 asteeseen. Mirka oli tullut edellisellä pätkällä huonovointiseksi syheröiden takia... Toiveena vähän rauhallisempi meno. No sitä olikin luvassa kun reitti vei läpi viinitarhojen Udinea kohti.
Lämpötila nousi tasaisesti ja Udinessa mittarit näyttivät 31 astetta. Udinessa poikettiin tankkauksellle ja käskytin TomTomia viemää välimeren rannalle Monfalconeen. Ei aikaakaan, kun pyörä rallatti 150 km/h moottoritiellä kohti Triesteä. Monfalconen kohdalta ulos moottoritieltä ja tullin maksu. Sen jälkeen keskustaan ja TomTomille käsky etsiä hotellia. Kolmannella kerralla tärppäsi keskustan tuntumasta Hotel Excelsior (85 €).
Iltaohjelmassa oli tutustumista paikalliseen "Koti Pizzaan", jossa pitsan koko oli parhaimmillaan noin 1,5 m x 1 m, josta leikattiin sliceja asiakkaille. Tämän lisäksi illalla torilla oli tarjossa Tibetiläistä musiikkia ja teatteria...
1.7.2007 Piran, ei kun Bled
Heikohkon aamiaisen jälkeen, aamun viileydessä suunnistamme Sloveniaan. Tarkoituksena on ajaa Piraniin, Slovenian Venetsiaan. Ensin ajamme Triesteen rantatietä ja toteamme että koko kaupunki viettää sunnuntaita rannalla - tien varessa on koko matkan molemmin puoli tuhansia autoja parkissa.
Triestessä pysähdymme tankille ja lämpötila alkaa painaa päälle - enkäpä Bled olisi viilempi kuin Piran? Moottoritiellä, piene "kypsyttelyn" jälkeen Mirka huutaa ajamaan Ljubljanan kautta.
Slovenian tullin jälkeen ensimmänen havainto Sloveniasta on loistavat moottoritiet - väittäisin Euroopan parhaiksi. Toinen havainto on yleinen siisteys, joka on parempaa laatua kuin esim. Saksassa. Kolmas havainto on parempi autokanta kuin Suomessa - ei mikään yllätys.
Ljubljanan jälkeen siirryttiin pikkuteille ja neljäs havainto oli siistit ja hyvin voivat pikkukylät - toisin kuin muualla itäblokissa. Ja viides havainto oli suuri motoristien määrä - siis Slovenialaisten motoristien määrä. Ja kaiken lisäksi heillä oli uusia pyöriä ja kunnon ajovarusteet! Kun Italiassa porukka ajaa farkut ja T-paita päällä, niin täällä porukka ajaa kunnon nahkapuvuissa, ajokengissä, selkäsuojissa, Schubertin kypärissä jne...
Bled
Bled on paikallinen turistirysä. Vaikuttaa siltä, että täällä on puoli Sloveniaa viettämässä viikonloppua ja syystäkin - onpa harvinaisen kaunis järvi. Täällä ei näy bussikaupalla mummoja vaan ihan vain paikallisia ja muutamia saksalaisia, italialaisia ja itävaltalaisia autoja siellä täällä, eli paikka on vielä puhdas massaturismilta.
Bled on tunnettu kuninkaallisten lomakohde jo parin sadan vuoden ajalta, mitä nyt kommunistit ja sodat tuhosivat paikkaa 60 vuoden ajan. Järven yläpuolella, korkealla kielekkeellä on Bledin linna (6 €), josta avautuu hienot maisemat järvelle. Keskellä turkoosia järveä on upea kirkko - ovatpa paikan kirkolle keksineet...
2.7.2007 Postojnska Jama
Otimme huoneen alunperin kahdeksi yöksi, mutta kun Bledissä silmä ja mieli lepää siinä määrin voimakkaasti, niin käytettiin vielä optio kolmannesta yöstä - hotelli on sen verran mukava ja halpa.
Päivän ohjelmaan otettiin Postoija Jama - tippukiviluolat. Tämä noin 20 kilometriä pitkä tippukiviluolakompleksi on lajissaan Euroopan suurin. Luolasto löytyy pääkaupungista Ljubljanasta 50 km etelään Postojnan kaupungista. Bledistä sinne porhaltaa moottoritietä pitkin noin tunnissa.
Meille ruuhkat eivät olleet otollisia ja matkaan meni aikaa noin 1 1/2 tuntia. Kaupunki ja luolasto löytyvät varsin helposti. Kustannuksia:
- Parkkipaikka maksu 3 €
- Sisäänpääsy 18 €/henkilö
Luolasto
Luolastoon mennään pienellä junalla, joka lähtee tasatunnein. Juna vetää noin 100 henkilöä ja meidän 13:00 erässä se tuli tupaten täyteen. Vierailu kestää noin 1 1/2 tuntia ja tällöin nähdään noin viisi kilometriä turistitunneleita. Junalla kolkutellaan ahtaassa tunnelissa ensin 2 kilometriä ja sitten kävellään vajaa kilometrin verran tunneleissa - paluu samalla junalla. Kierrokselle saa lippuluukulta suomenkielisen esitteen ja varsinaisella kierroksella on englanninkielinen opas.
Luolasto on muodostunut kalkkikiveen, joka on saanut alkunsa 70 miljoonaa vuotta sitten kun meri alkoi vetäytyä karstimaalta. Aikojen kuluessa maan pinnalla olevat joet löysivät omat reittinsä maan sisään ja porautuivat kalkkikiveen luoden uomia aina Mustaan mereen asti.
Ensimmäinen etappi on luolaston korkein kohta, joka on noin 40 metriä luolan suuaukkoa korkeammalla. Tippukiveähän täällä sitten löytyy varsin runsaasti. Ei muutamaa kalkkipuikkoa vaan niitä on jokapuolella ja monen sorttista. On katossa roikkuvia puikkoja, maasta nousevia tippukivitappeja, kalkkiverhoja ja kalkkikivi pylväitä.
Muodon ja värin lisäksi eri kalkkikivimuodostelmat eroavat iän puolesta. Ensimmäiset muodostelmat saivat alkunsa 500 000 vuotta sitten. Tippukivet muodostuvat todella hitaasti: 0.1 - 1 millimetriä 10 vuodessa! Eli Elon laskuopin mukaan tuommoisen 10 metrisen pylvään ikä on noin 100 000 - 1 000 000 vuotta...
Ylimmältä kohdalta laskeudutaan venäläiselle sillalle, josta varsinainen kierros alkaa. Kierroksella on nähtävissä jos jonkilaista kalkkivimuodostelmia. Esimerkiksi ns. spagettikalkkikiven muodostuminen on erityisen hidasta. Yksi millimetri spagettikiveä muodostuu noin 80 vuodessa...
Luolastossa elää lukuisia luolaeläimiä, joita ei esiinny missään muualla maailmassa. Erityisin kaikista on uniikki Olmi (kastemato, jolla on raajat), joka on sokea ja hengittää ulkoisilla kiduksilla. Olmit liikkuvat luolan rakosista jokiin ja ne ovat erityisen suojelun kohteena.
Kierros päättyy ns. konserttisaliin, jossa luolan katto on noin 40 metrin korkeudella ja sinne mahtuu 10000 ihmistä. Salissa järjestetään muutaman kerran vuodessa konsertteja.
Vinkki Vinkki. Luolaston suuaukossa on hyvä ja edullinen ravintola, josta saa päivällisen pitkän kaavan mukaan 10 €:lla.
Paluu Blediin
Paluu Blediin saa erityismaininnan, oli se sen verran vaikuttava kokemus... Parkkipaikalla, ajokamppeita pukiessa alkoi idästä työntymään ukkosrintama - taivas murahteli mukavasti. Muutaman mutkan jälkeen päästiin moottoritielle - ajattelin, että voitaisiin päästä noin 20 km päässä olevalle uudelle huoltoasemalle kuivana. Niinpä otin mittariin 180 km/h ja muutaman minuutin päästä oltiin huoltoaseman pihassa - kuivina.
Tankkaan pyörän ja ilotulitus alkaa. Taivas tykittää salamoilla viereisiä kukkuloita - vettä tulee pienenä tihkuna. Sanon Mirkalla että tarkista, että kaikki taskut ovat kiinni, kohta tulee vettä.
Laitan pyörään käyntiin ja rullaan moottoritielle. Otan mittariin 120 km/h ja muutaman sadan metrin päässä, kuin veitsellä leikaten, ilmaantuu tumman harmaa vesimuuri, joka välkkyy keltaisena hätävilkuista - löysään kaasun ja aloitan jarrutuksen.
Pyörä syöksyy vesipatjan sisään noin 60 km/h ja sekunnissa visiiri muurautuu vesipatjasta umpeen näkyvyyden ollessa täysin nolla. Muutamassa sekunnissa vesi kiertyy takaraivoon ja kypärä "kyllästyy" täysin vedestä. Tämän jälkeen vesi suuntaa kaula-aukosta sisään ja noin puolessa minuutissa täyttää takin, housut, käsineet ja kengät vedestä...
Onneksi kaikki autot ovat vetäneet tien sivuun ja vältytään hard core parkkeeraukselta jonkun henkilöauton peräkonttiin. Ajan tyhjäkäynnillä joitain kilometrejä aina ensimmäisen moottoritiesillan alle. Moottoritie on muuttunut joeksi ja päätän odottaa hetken aikaa. Taivas rökittää salamoilla viereisiä rinteitä muutaman sadan metrin päähän - joskus jopa kaksi salamaa lyö yhtäaikaa. Meteli on huumaava vaikka earit on päässä!
Kohta sade hellitää otettaan ja päästää liikkeelle matkanopeuden ollessa on 30 - 40 km/h. Tätä vauhtia köröteltiin aina moottoritietullille asti, jossa saatiin autoilevilta kanssamatkustajilta ensin säälin sekaisia ilmeitä ja sitten hymyä kun puristelin kättä nyrkkiin ja vettä tuli nahkakäsineistä kuin pesusienestä - What a stunning day!
Heti tullin jälkeen pahin sade hellittää ja nopeudet nousevat tihkusateessa 80 km/h tuntumaan ja matka alkaa vihdoinkin taittumaan. Ljubljanan jälkeen sade loppuu ja pääsen moottoritiellä syöttämään tasaista 150 km/h nopeutta - 23 asteen lämpötilassa ja tämmöisessä nopeudessa vaatteet kuivuvat ihan silmissä. Raotan takin kaulusta ja tunnen kuinka ilmavirta puhaltaa takin sisään ja Bledissä tankki on enää lähinnä kostea. Sen sijaan housut ja kengät ovat läpimärkiä vieläkin...
3.7.2007 Bled II
Tämä päivä suunniteltu lepopäiväksi, joten ensitöiksi päätettiin kävellä Bledin järvi ympäri - 5 kilometriä. Järvi on kaunis ja suosittelen kävelemään sen ympäri. Kävelemällä näkee järven "paremman" puolen ja villat lähempää kuin mopon päältä.
_
Ducati is a registered trademark of Ducati Motor Holding S.p.A.
Ducatibikes.com is in no way affiliated with Ducati Motor Holding S.p.A.
Etusivu
Verkkokauppa
Mallit
- Superbike
- Sport Classic
- Sport Touring
- Supersport
- Monster
- Multistrada
- Hypermotard
- Muut moottoripyörät