Ducatibikes.com

Norja päästä päähän (1. viikko) - 2004

Sisällysluettelo 1 Siirtymävaihe näköalapaikoille 1.1 Keskiviikko - 16.6 1.2 Torstai - 17.6 1.2.1 Uumaja 1.2.2 Ensimmäinen etappi 1.2.3 Toinen etappi 1.3 Perjantai - 18.6 2 Norjaan 2.1 Lauantai - 19.6 2.2 Sunnuntai - 20.6 2.3 Maanatai - 21.6 2.4 Tiistai - 22.6 2.5 Torstai - 23.6

Siirtymävaihe näköalapaikoille

Keskiviikko - 16.6

Alunperin matkan piti alkaa 16. kesäkuuta, mutta sitä edeltävänä päivänä kävi ilmi että RG LINE ei ajanut aamuvuoroa keskiviikkoisin välillä Vaasa - Uumaja. Keskiviikko iltana suoritin kevyen huollon ja tankkasin pyörän.

Torstai - 17.6

Herätyskello herätti 6:30, reippaasti aamutoimien jälkeen laukkujen kanto pyörälle ja pyörä liikenteeseen 7:30. Mittarissa on 4020 km jatähtäimenä oli Vaasan satama, josta 9:00 lähtee RG LINE:n laiva Uumajaan. Perillä 8:38 ja aurinko paistaa. Kokkola - Vaasa väli 8 tietä pitkin on harvinaisen tylsä. Luotisuoraa tietä, peltoa, metsää ja suota. Sitä perinteistä pohjanmaata. Etapille tuli matkaa 125 km.

Pienen odottelun jälkeen päästään laivaan - autokannella henkilökunta ei puhu suomea. Lontoon kielellä löytyy paikka ja liinat pyörän sidontaan. Ehdottavat liinan vetoa tankin yli - jos ei nyt kuitenkaan. Ykkösvaihde silmään, pyörä rungosta suoraan lautankanteen liinoilla ja Buffin kaulaliinalla etujarru lukkoon. Lukitaan kypärät, tankkilaukku kainaloon ja yläkannelle menox.

Laivamatka kestää 4 tuntia ja onneksi laiva lähti minuutilleen yhdeksältä. Tämä pizzakeisarin Casino Express laiva ei kovin kaksiselta näytä - vähiten kasinolta. Kaikki on vanhaa ja vähän nuhruista. Kaiken lisäksi se on todella kallis (99 €). Mutta sillä on yksi ominaisuus miksi sitä käytetään - se on ainut, siksi nopein tie Ruotsiin.

Sää on mitä mainioin - täysin tyyntä. Meri on peilityyni, joten minulle, jolle iskee merisairaus jo venelaiturissa, matka on harvinaisen miellyttävä. Neljä tuntia menee laivaa kierrellessä, syötäessä ja pikku torkkujen otossa. Lepo onkin tarpeen, sillä seuraava etappi on pitkä ja raskas.

Uumaja

Jos laiva lähti ajallaan, niin sitä se teki Uumajassakin. Uumajassa laivasta ulos ja baanaalle. Ensin suuntana on Uumaja ja E4. Vähän ennen E4:n risteystä alkaa visiiriin läsähdellä peukalon pään kokoisi vesipisaroita - etelässä näyttää tummalta. Pitäsiköhän vetää käsineet hihojen sisäpuolelle ja huputtaa tankkilaukku? Totuushan on se että, jos et tee itseäsi vesitiiviiksi - vettä tulee tasan niin kauan kunnes teet itsesi vesitiiviiksi. Niin nytkin - pysäytettiin pyörä tiensivuun, käsineet hihansisään, tankkilaukun huputus ja menos. Vesisade loppui kilometrin päästä eikä sitä tullut koko päivänä...

Ensimmäinen etappi

E4-tie löytyi ja keulan suunnaksi valittiin Tukholmaa, Jakobsbergiä. Päivän loppuetapilla on mittaa 657 km. Ensimmäinen välietappi on Docksta, jossa Preemille niin pyörän kuin miehistön tankkausta. Mittari lukema on 4310 eli 290 km ajettu. Tankkiin meni 14,52 l ja hintaa tuli 15,85 €. Aika halpaa ja kulutuskin mukavat 5,01 l/100 km. Dockstaa ennen oli jokin jyrkkä rinne jota turistit ihailivat. Jos on käynyt ennen Norjassa, niin eipä kiinnosta.

E4-tie Ruotsissa on siitä mukava että se on todella leveä, hyväkuntoinen ja lähes koko matka Uumajasta Tukholmaan mennään hirviaidan sisällä. Niinpä Ducatille miellyttävä marssinopeus kaksi päällä Ruotsissa on 70 - 140 km/h. Tulipa sitä vedettyä parhaimmillaankin 170 km/h. Paikalliset seriffit eivät näytä olevan niin kiihkeitä moottoripyöräilijöitä kohtaan kuin kotimaassa. Koko reissun ainut tutka osui heti Sundsvallin jäkeen ja puottelin siihen 15 km/h yli. Joko ne oli sokeita tai niitä ei kiinnostanut pienet ylitykset.

Toinen etappi

Seuraava välietappi oli Söderhamn, jossa taas mopon ja matkustajien tankkausta. Mittari näytti 4563 km eli 253 km etapille matkaa. Tankkiin meni 13,57 l ja hintaa tuli 14,79 €. Kulutus oli mukavat 5,36 l/100 km vaikka matkavauhtia oli aika reippaasti.

Matka jatkui hampurilaisen jälkeen kohti Jakobsbergiä (239 km). Siinä sivussa meni Gävle ja Uppsala. Ei mitään erityistä mainittavaa - tylsää moottori- tai maantietä. Uppsalassa vähän ruuhkan tapaista. Hivenen ennen Tukholmaa oikaistiin heti Arlandan lentokentän jälkeen 267:n kautta E18-tielle, josta taas kohti Tukholmaan. Muutama kilometri ja ollaan Jakobsbergissä - yösija häämöttää. Lievästi väsynyt olo - kesän ensimmäinen pitempi veto teki tehtävänsä. Sukuloimisesta ei tullut mitään kun taju meinasi kadota tuon tuostak - tsip, kuva katosi.

Näin ensimmäinen päivä päättyi ja kilometrejä tuli 782 kappaletta. Mitä jäi päivästä käteen? Ei mitään. Ei sitten yhtään mitään. Ensi kerralla ajetaan taatusti Kokkolasta Turkuun, jolloin säästyy yli 300 km tylsää ajoa. Majoituksesta täydet viisi tähteä Railille.

Perjantai - 18.6

Edellispäivän "vedon takia" nukuttiin pitkään ja hartaasti. Täti houkutteli jäämään Tukholomaan vielä toiseksi yöksi, josko vähän kierreltäisiin Tukholman nähtävyyksiä. Kiinnostava tarjous, mutta jätetään se toiseen kertaan.

Tukholmasta on useita reittejä Norjaan. Nopein on varmaankin E18-tietä pitkin Osloon. Me kateltiin vähän reittejä ja päätettiin ajaa mutkille Ruotsin maaseudun kautta. Niinpä kimpsut ja kampsut kasaan ja pyörälle. Täti ihmetteli takarengasta ja sanoi että tuollako meinaatte koko Norjan ajaa? Vastasin jotain epämääräistä pyörää pakatessa enkä reagoinut asiaan mitenkään - eihän sillä ole ajettu kuin 4500 km...

Eka etappi alkoi E18-tietä pitkin Enköpingiin jossa tankille. Shellin löpöä meni tankkiin 13,96 litraa ja se kustansi 15,21 €:a. Mittarissa oli 4838 km, joten kulutus oli 5,08 l/100 km:llä - vähällä menee vaikka pyörä kantaa kahta henkilöä, kolmea kovaa laukkua ja tankkilaukkua. Matkavauhti on ollut miellyttävät 120 - 130 km/h.

Enköpingistä poikettiin etelään tielle 55, Strängnäsin ja Flenin kautta Katrineholmiin, jossa suoritettiin matkustajien tankkaus. Tiellä oli kaunista ja välillä jopa erittäin kaunista maalaismaisemaan. Itse tie oli varsin tylsä, mutta onneksi aurinko paistoi taivaan täydeltä (+25). Katrineholmista suunnaksi otettiin Örebro 52-tietä pitkin. Tieltä piti "oikaista" 214:n kautta, mutta ajettiin risteyksen ohi. 52:lta poikettiin 207 kantatielle, josta pääsi maalaismaisemien kautta suoraan E18:lle. Pätkä oli tylsää tietä kauniilla maalaismaisemalla. Hjälmaren järven rannoilla oli hienoja pikku villoja.

Örebrosta siirryttiin E18-tietä pitkin kohti Karlstadia, josta pitäisi löytää leirintäalue. Tie oli hyvää ja liikenne vilkasta joten ohituskaistat oli tarpeen mukavan matkavauhdin pitämiseksi. Kristinehamnin jälkeen pysähdyttiin tankille - pyörä tuntui jotenkin jäykältä, ei oikein rullannut vapaalla. Tankkasin pyörän ja mietin miksi se ei oikein kulje - samoilla ketjulla rasvaamatta 1119 km. Siinä ketjuja rasvatessa pisti silmään takarengas - täysin sileä. Jumalauta uusi pallo ja nyt jo sileä. Ilmankos se Raili sitä ihmetteli.

Pyörän mittari näytti tankilla 5139 km ja bensiinä upposi vain 14,65 l. Hintaa tuli Statoilin bensiinille 15,98 €:a. Kulutus on laskenut 4,87 l/100 km:lla - kevyttä ajoa maaseudulla ja pikkuisen moottoritietä. Lämpötila: läkähdyttävät +26 ^°C.

Matka jatkui Karlstadia kohti ja taivaalle rupesi muodostumaan tummia pilviä. Karlstadista löytyi hyvännäköinen leirintäalue, mutta mökkien hinta/laatusuhde oli vaikuttava. Kahden tähden mökki, haisi tupakalle ja 550 kruunua - tyypillinen ison kaupungin lisä. Päätettiin jatkaa matkaa. Seuraava paikka oli Crums, josta löytyi turisti info. Infon täti kehotti ajamaan Crumsin toiselle puolelle, Sävsjöns bad & campingiin.

Sävsjöns bad & campingistä löyty vapaa kahden tähden mökki 300 kruunulla. Otettiin mökki ja kannettiin kamppeet mökkiin.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Skutbergets Camping och Restaurang	2	1	1	2	2
Sävsjöns bad & camping	2	2	3	3	3

Illalla kauppaan ostoksille ja nippa nappa ehdittiin sateen suojaan keittoa lämmittämään. Kaupassa pisti silmää että siellä puhutaan enemmän suomea kuin kotimaassa Pietarsaaressa. Kaupan radiossakin soi suonikohju iskelmiä - erikoista.

Päivän meni mukavasti pikkunätissä maalaismaisemissa sään ollessa mitä hienoin. Kilometreja kertyi noin 395 kappaletta. Yösijasta irtosi kaksi tähteä. Mökki oli kohtuullinen suhteessa hintaa ja maisemat oli kohtuullisia. Varustelu ja hygieniatilat olivat kahden tähden arvoisia. Kokonaisuudessaan Sävsjöns bad & camping on ihan suositeltava leirintäalue.

Norjaan

Lauantai - 19.6

Edellisyönä satoi aikaajoin voimakkaasti. Aamulla ylös noustaessa sää näytti harmaan nuhjuiselta. Ei satanut - vielä. Aamutoimien ja pyörän pakkaamisen jälkeen tienpäälle. Suuntana E18 pitkin Osloon. Ennen kuin päästiin moottoritielle alkoi satamaan. Pyörä seis ja paikat vesitiiviiksi.

Pistän pyörän laulamaan ja matka taittuikin mukavasti kaatosateessa. Årjängissä pysähdyttiin aamu pitsalle paikallisessa ählämi pitseriassa. Harvinaisen hyvät pitsat väänsivät. Voin suositella.

Årjängistä on lyhyt matka Norjan ja Ruotsin rajalle, joka meni kaatosateessa lähes huomaamatta. Märkää ja kylmää kyytiä, joten kohta rajan jälkeen tuli vastaan paikallinen kahvio - siis sinne suunnittelemaan matkaa ja vähän lämmikettä vattan pohjalla. Päätettiin ajaa ainakin Drammeniin asti jos sää vähänkään paranee. On mielenkiintoista havaita suuri kontrasti Norjan ja Ruotsin rajalla. Maasto muuttuu todella nopeasti mäkisemmäksi ja jotenkin rehevämmäksi Norjan puolella.

Sää rupesi muutaman kymmenen kilometrin päästä rajalta selkeämään ja ajo maistui. Vuorossa oli Norjalaista maalaismaisemaa, sekavia tieviittoja, tunneleita ja kanssa motoristeja. Vähän ennen Drammenia, Gullaugissa suoritettiin tankkaus Hydro Texacossa. Lyijytöntä on kulunut 14,62 l ja hintaa tuli 16,39 €:a. Mittarissa seisoi 5447, jote keskikulutus on tippunut 4,75 l/100 km:iin.

Leirintäalue hakusessa

Heti Drammeniin tullessa alkoi ärsyttävä tihkusade, joka sotki visiirin tehokkaasti. Drammenissa taas sekoiltiin tieviittojen kanssa ja leirintäaluetta ei oikein löytynyt. No onneksi löytyi E134, joka oli tie mitä jatkettiin sisämaahan päin. Heti Drammenin jälkeen löytyi Hokksund Båt & Campping, josta otettiin sikakallis kahden tähden mökki (350 NOK).

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Hokksund BÃ¥t & Campping	2	2	2	2	2

Mittariin tuli kaikkiaan 244 kilometria ja se meni pääosin vesisateessa tai muuten märällä tiellä. Mökki oli huonokuntoinen, kallis, epäsiisti ja ei oikein näköalakaan vakuuttanut - emme suosittele.

Sunnuntai - 20.6

Edellisiltana ajateltiin ajaa Daleniin keskelle telemarkia. Aamutoimien jälkeen suunnattiin keula E134:lle, jota kehuttiin jossain oppaissa maisematieksi - boring. Muutama pieni koski ja nätti kaupunki. Totuus on se että niin kauan kun pysytään E-alkuisilla teillä, ne on tarkoitettu kotilokuskeille ja ne on vedetty sieltä mistä aita on matalin - ne on oikeasti tylsiä teitä. Seljordissa kävin varmuuden vuoksi tankkaamassa bensiiniä. Tankiin meni 8,9 l ja rahaa meni 10,74 €. Kulutus on noussut 5,63 l/100 km:lla. E134:sta poikettiin Often kohdalta 45:lle, joka vie Daleniin.

Dalen pieni vuorten ympäröimä kaupunki, jota halkoo kaksi tietä RV45 ja RV38. Tulitpa mistä suunnasta tahansa Daleniin, on odotettavissa erittäin tiukkaa serpentiini tietä. Oftesta Daleniin, oli tien poskessa lukematon määrä kotiloita parkissa jarruja jäähdyttelemässä.

Dalenista löytyi mukavan oloinen leirintäalue - Buøy Camping Dalen. Sieltä löytyi kolmen tähden mökki, vähän hintava mutta erittäin viihtyisä (470 NOK). Oli sunnuntai, joten huoltoasemalta kevyttä naposteltavaa ja pussiruokia keittelemään.

Buøy Camping Dalenin lähiympäristöstä löytyy mukava luontoreitti, josta löytyy majavia, hirviä, yms. muuta luonnon eläviä. Pienen mopoilu matkan päästä löytyy muuta ihmeteltävää: Ravnejuv; 350 metrin suora pudotus, Dalen Hotel; 1800-luvun lopussa rakennettu hotelli ja kuntoilusta kiinnostuneille useita vaellusreittejä.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Buøy Camping Dalen	3	4	3	4	4

Päivän etapille tuli mittaa vaatimattomat 186 km. Mökki oli upea ja se oli loistavalla paikalla. Koko päivän on tullut tihkusade kuuroja koleassa ilma-alassa. Ankean aamun jälkeen upea Dalen nosti tunnelman kattoon. Tässä paikassa mieli lepää ja täällä voisi viettää enemmänkin aikaa.

Maanatai - 21.6

Aamulla ihmettelen takarengasta ja mietin mistä saan uuden tilalle. Uusissa Ducateissa on tehtaan ottama matkan keskeytysvakuutus, joka korvaa kaikki kuljetus-, matka- ja majoituskulut mitkä aiheutuvat moottoripyörän rikkoutumisesta, onnettomuudesta tai muusta vahinkoehdoissa mainituista vahingoista. Tähän nojaten ajattelin ajaa Stavangeriin, jossa on lähin Ducati huolto. Takarengas on lähes sileä jo reunoiltakin.

Aamutoimien jälkeen lähdettiin RV45:sta pitkin Stavangerin suuntaa. Heti ensimmäisenä on todella jyrkkä serpentiin, jossa kakkosella kiihdytettäessä meinaa mopo nousta pystyyn joka suoralla. Todella hieno sepentiini. Tie nousee vauhdilla ylöspäin ja muuttuu tunturien ylitykseksi. GPS näyttää korkeudeksi parhaimmillaan 829 m.

Sää on edelleen sateinen ja mennään jatkuvasti pivirajassa tai hivenen sen alapuolella. Näin ollen maisemien näkyvyys on heikko, mutta pilvien raoista välillä näkyy upeta maisemia. Tie on alkumatkasta huonokuntoista, mutta parani tunturien päällä.

Tätä Oftesta Stavangeriin kulkevaa tietä kutsutaan Suleskarvegen tieksi. Mainoksen mukaan tänne ei kannata tulla, jos on kiire. Moottoripyörälle tämä reitti on unelma, mutta jos kulkuneuvona olisi kotilo, harkitsisin asiaa kahdesti.

Tuntureilta laskeudutaan alas Rotemoon, josta jatkettiin 9-tietä pitkin etelään. Vallessa tuntuu siltä että tixtex käsineen pettävät , joten etsittiin kahvipaikka. Vallesta löyty mukava hotelli, jossa oli aamiaistarjoilu menossa. Ostettiin teetä ja sämpylää edulliseen 60 NOK:n hintaan.

Vallesta jatkettiin hivenen matkaa tylsää 9-tietä etelään, kunnes poikettiin takaisin RV45-tielle. Samantie ruvettiin nousemaan kinttupolkia ylöstuntureilla ja varsin nopeasti tuli puuraja vastaan. Ylhäällä tuntureilla on varsin mukiin menevää kuumaisemaa. Täällä tuli päivän korkeus ennätys 1015 m. Tie on mutkaista ja varsin nopeatemposta. Tätä tietä on ilo pujotella ja Ducati on elementissään.

Vuorilla ja tuntureilla kannattaa varoa niitä liikkuvia villapalloja, sillä niiden päässä ei liiku mitään. Vähän ennen Sulaskaria oli piiitkä suora lasku ja hyvä näkyvyys. Annan vauhdin nousta 110 km/h, kunnes huomaan suoran puolessa välissä tielle kiipeävän villapallon. Ajattelen vain että kaippa se jatkaa matkaansa ja tyydyn nostamaan vain kaasun. Ei prkl, siihen se hitsautui keskelle tietä - täysjarrutus päälle. Harmi vain että se pitkä suora oli samalla 7% lasku. Voin kuvitella kuinka etujarrulevyt muuttuvat punahehkuisiksi ja takarengas rupeaa piirtää sillä vähäisellä kumipinnallaan mustaa viivaa. Tässä vaiheessa manaan tyhmyyttäni ja lampaan lähimpään hornan tuuttiin. Onneksi ratsumme pysähtyy metrin päähän lammasta.

Lammas luo elottoman katseensa meihin ja sanoo pää. Sitten se jatkaa matkaansa tien toiselle puolelle. Nyt on adrenaalia veressä ja sydän vetää sadan kympin aitoja. Norjassa lampaan tai vuohen yliajosta saa 3000 NOK sakot pyörävaurioiden lisäksi, joten sitä kannattaa vältää.

Tuntureilla on kylmää ja tihkusadetta, joten päätettiin jäädä Suleskarin hiihtokeskukseen. Sieltä löytyi yksi matkan parhaista mökeistä. Meidän kokemuksien mukaan hiihtokeskuksien mökit ovat kesäaikaan motoristien unelma mökkejä. Täältä irtosi 350 NOK:lla viiden tähden mökki, jossa oli kaikki kuviteltavat vempaimet. Eteisessä oli lämpöpuhallin ja letkut, joilla sai kätevästi kuivattua tunnissa kengät, takit, käsineen ja kypärän. Hyvin varustettu keittiö, oma suihku, jne...

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Suleskard Fjellsenter	5	5	5	3	5

Illalla päätettiin lähteä hiihtokeskuksen kauppaa. Kaupan piha oli uutuuttaan vielä sora alustainen, joten Mirka kaivoi ison kiven sivutuen alle. Normaalisti minulla on mukana pieni jääkiekko mutta nyt se jäi mökille maahan - paha paha virhe. Mentiin kauppaa ja arvottiin siellä 15 minuuttia mitä tänään syötäisiin. Mirka jäi kassalle maksamaan kauppaostoksia ja ajattelin viedä kypärän pyörälle. Avaan oven ja luon katseeni pyörään - kuin hidastetussa elokuvassa näen kuinka sivutuki uppoaa kivineen päivineen maahan ja pyörä rysähtää kyljelleen. Piip pipiip piip piiiiip piiip, sanoin minä ja huudan edelleen isoilla rumilla fonteilla.

Päivän saldo: vasen vilkun lasi ja peili palasina pitkin sorakentää. Vasemman puolen yläkate, keskikate, takalaukku, matkustajan kauhukahva ja pakoputki naarmuilla. Stonga ja kytkin kahva hivenen vinossa ja naarmuilla. Näin se homma etenee!

Onneksi paikalla oli Norjalainen BMW-motoristi, jolta saatiin Letherman lainaa. Letterillä ja omilla tykaluilla saatiin peili parsittua kokoon ja paikallee. Vilkun lasi teipattiin sähkömiehen teipillä ja paperiteipillä kasaan. Onneksi sattui tämä mukava herrasmies, sillä ilman Lethermannin pihtejä peilin koossapitävän jousen takaisiveto olisi ollut mahdotonta. Illalla rasvasin ketjut ja pesin pyörästä enimmät hiekat ja kivet.

Loppujen lopuksi päivä oli sateisuudestaan, kylmyyttään ja pyörän kaatumisesta huolimatta hieno. Reitti oli mitä upein ja sille kertyi matkaa vaatimattomat 108 km. Kaadon sattuessa mittarissa oli 5657 km.

Tiistai - 22.6

Tänään oli tiedossa vähän ajoa ja paljon nähtävää. Sää oli yön aikana muuttunut kirkkaammaksi ja sateliitti-TV osasi kertoa että tänään tulee ajoittan sadekuuroja. Päivän tärkein etappi on Lysebotn - motoristien mekka. Suleskardista Lysebotniin on muutamia kymmeniä kilometrejä. Mökkikylän isäntä kertoi että lautta Lauviikkiin lähtee 15:00, joten mikään kiire meillä ei ollut.

Pitkään nukutun yön jälkeen aamutoimet ja suoritin pyörän pikahuollon, ihmetellään vaurioita ja tarkastan toimiiko kaikki paikat. Onneksi sivutuki upposin kohtuullisen hitaasti maahan, joten vauriot jäivät varsin pieniksi. Vilkun lasi ja yksi mittariston suojapleksin kiinike ovat ainoita rikkoutuneita osia. Vilkun teippaus näyttäisi onnistuneen, koska sateesta huolimatta vettä ei ole kertynyt sen sisään.

Pakattiin pyörä ja lähettin tienpäälle. Mökiltä ensin pätkän matkaa RV45:sta Stavangeriin päin, josta Lysebotnin tielle. Tie muuttuu heti mielettömän hienoksi mutkatieksi. Täällä Ducatin ajo-ominaisuudet pääsevät oikeuksiin. Vasen, oikea, ylös, alas jatkuvati ollaan kallellaan johonkin suuntaa. Maisemana on kallioon tehty tekoallas, joka sinänsä on jo nähtävyys.

Ensimäisen 20 kilometrin aikana noustaan loivasti ylöspäin kunnes viimeisen 8 kilometrin matkalla tullaan alas vajaan kilometrin verran. Viimeisen pudotuksen aikana on noin 30 hiusneulan serpentiinitie ja viimeinen 360 asteen mutka tehdään kilomerin mittaisessa tunnelissa. Kertakaikkiaan huikean hieno tie, jossa näkymät ovat upeita.

Muutaman ensimmäisen mutkan jälkeen tulee Øygardsstølen, jossa kannattaa ehdottomasti pysähtyä maisemien ihailuun ja näppäämään muutama kuva. Näköala tasanteelta näkee suuren osan serpentiinitietä ja Lysebotn kylän. Øygardsstølenilta lähtee vaellusreitti Kjeragiin, josta base-hyppääjät hypäävät kilometrin mittaiselta seinämältä laskuvarjon kanssa. Kävely Kjeragiin kestää noin kaksi tuntia.

Täällä tapasimmen ensimmäisen Saksalaisparin, joka halusi vaihtaa Suomalaisia euroja Saksalaisiin vastaaviin. Heillä kuulemma on kaikkien muiden maiden eurokolikot kokoelmissaan.

Øygardsstøleslta lähdettiin hiipimään serpentiiniä pitkin alas Lysebotniin. Tie on erinomaisessa kunnossa ja ajoin sitä alas 1- ja 2-vaihteella. Kakkosella nopeus tahtoi nousta 70 km/h ja ykkösella mentiin 40-50 km/h eli jarrut joutuivat koville. Puolessa välissä serpentiiniä on levähdysalue, josta voi jäähdyttää jarruja ja napata kuvia. Serpentiinin lopussa on kilometrin mittainen tunneli, jonka puolessavälissä tehdään 360 asteen käännös.

Tällä pätkällä on monenlaisia yrittäjiä. Huvittavimpia kolmiakselisilla jenkkityyli asuntoautoilla liikkuvat. Yksikin tuli alhaalla lauttaa ootellessa kyselemään kuinka tohdittiin tulla alas moottoripyörällä? Heidän liikkuvalla omakotitalolla en missään olosuhteissa olisi tohtinut alas ajaa...

Alhaalla Lysebotnissa ei ole oikein mitään muuta tekemistä kuin istua laiturilla ja ihailla maisemissa. Lysebotnissa on yksi leirintäalue, jossa on muutama todella kallis mökki ja pieni kahvio. Täällä sitten vietettiin aikaa ihmisten kanssa jutellessa. Amerikkalainen kirjallisuutta opettava pariskunta oli Bostonista tulleen vaeltelemaan. Kyselivät moottoripyöräilystä ja he eivät olleet koskaan kuulleet Ducati merkkisestä moottoripyörästä.

Lysebotn elää sähköntuotannosta, joten paikallisessa voimalaitoksessa voi käydä yleisökierroksella. Jostain syystä kierrosta ei tänään voitu pitää - Boring. Säätila Lysefjod-vuonossa vaihteli hyvin nopeasti. Noin 30 minuutin välein vuonolta tuli 5 minuutin sadekuuro ja tämän jälkeen puolituntia aurinkoa. Lautta jonossa odoteltaessa pari motoristi tyyppiä tuli ihmettelemään Ducatia. Toisella oli Blackbird ja toisella tonninen ärrä suikka - näihin miehiin törmättiin toisaalla...

Lautta tuli ajallaan, joten pyörä lautan keulalle ja odottelee lautan lähtöä. Lautta maksu pyörältä ja kahdelta aikuiselta oli 400 NOK. Lautta lähti sametin pehmeästi - lähes huomaamatta. Lysebotn - Lauvik välin lautta on useimmille vuonon asukkaille ainut yhteys mantereeseen. Lautalla kulkee niin posti, kuin isompikin tavara ihmisten lisäksi. Niinpä lautalla on varsin löysä aikataulu ja se esitteleekin hienosti kaikki vuonon nähtävyydet: Kjerag, putouksia, vuonossa eläviä harvinaisia eläimiä, putouksia, rotkoja ja Preikestolen.

Lautta pysähtyi useassa paikassa ennen Lauvikkia päivä menikin mukavasti. Lauvikistä jatkettiin matkaa Sandnesia kohti, josta ajateltiin löytyvän leirintäalue ja mökkejä. Sandnesiin on lautalta noin 30 km. Sieltä kaivettiin turisti info, jossa tyttö kertoi lyhyimmän reitin leirintäalueelle ja antoi varmuuden vuoksi kartankin, jossa vihreä no: 10 pallukka osoitti leirintäalueen sijainnin. No, ei muuta kuin kartta tankkilaukun sisään ja vihreää pallukkaa etsimään. Tässä vaiheessa sää oli muuttunut helteiseksi ja aurinko porotti keskikesän paahteella. Pallukka löytyi, mutta siinä oli IKEA ja leirintäalue oli kaupungin toisella puolella (15 km). Tiesin aikaisemmista kokemuksista, että Norjalaiset eivät osaa: tehdä teiden viittoja, tehdä karttoja ja tulkita niitä. Mutta jostain syystä luotin tähän tyttöön - lopputuloksen tietää kaikki. Pallukan numero oli todellakin 10, mutta värin piti olla punainen...

Monien vaiheiden jälkeen Vølstadskogen Cabin- and Campingsite leirintäalue löytyi. Sieltä otettiin nätti huone, jonka hinnaksi muodostui 300 NOK. Paikka sijaitsee vain 2,5 km Sandnesin keskustasta ja on lähellä moottoritietä. Stavangeriin on matkaa noin 15 kilometriä. Lähin kauppa löytyy noin 1,5 kilometrin päästä. Kolme desmoa tälle leirintäalueelle.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Vølstadskogen Cabin- and Campingsite	2	3	4	3	3

Kun tavarat ja laukut oli kannettu sisälle, päätettiin lähteä kaupaan ja mopon takkaukseen. Stavander on Norja ns. öljypääkaupunki. Siitä huolimatta sieltä ei löydy huoltoasemaan, josta saa bensiiniä illalla automaatista - ne sylki niin Visat kuin Mastercardit samantien ulos. Ajelin pyörällä höyryillä, kunnes löyty viherpiipareiden ylistämä Shell. Tankki täyteen ja REMA 1000:iin ruokaa hakemaa. Tankkiin meni 15,73 l ja hintaa tuli 18,5 €:a - todella kallista besiiniä. Kulutus on noussut 5,68 l/100 km:lla.

Iltapalan jälkeen päätettiin lähteä tutustumaan Stavangeriin ja samalla etsimään Ducatin manuaaleista löytyvää takuu korjaamoa - MC-SHOP. Ajatuksena oli mennä sinne heti aamusta kolkuttelemaan, josko saataisiin uusi takarengas alle. Suleskarissa tapaamamme BMW-kuski oli kertonut että 44-tien varresta pitäisi löytyä useampikin MP-liike - pitää paikkansa. Lähes jokainen merkki oli edustettuna - osa useampaakin kertaan. MC-SHOP löytyi stavangerin puolelta vaivattomasti. Ei muuta kuin takaisin leirintäalueelle, unta palloon ja aamulla renkaan vaihtoon.

Torstai - 23.6

Tänään oli herätys normaalia aikaisemmin. Heti aamusta oli jo nähtävissä että tänään tulee lämmin päivä. Aamutoimien ja pyörän pakkauksen jälkeen jätettiin avain respan postilaatikkon ja suunnattiin moottoritielle. Aamulla ei ollut pahemmin ruuhkaa ja muutamassa minuutissa oltiin MC-SHOP:n edessä rengasta ruinaamassa.

Liikkeessä palvelu oli ystävällistä. Hyllystä löytyi Metzelerin Z4 takapallo ja päätettiin ottaa se. Hintaa tuli asennuksineen 307,54 €:a - odotin vähän kovempaa hintaa. Meitä ennen oli Vossista kotoisin oleva Harley-Davidson kuski. Miehen pyörä oli vuoden -96 Road King, johon oli ruuvattu 100 kiloa tarvike kromia. Asiallinen prätkä ja mukava tyyppi, jolta saatiin paljon vinkkejä vuono Norjan läpiajoon. Tästä kiitollisia olemme hänelle - Kettunen.

Lämpötila nousi todella nopesti ja nuori rengasasentaja puhku HD:n takapallon kanssa kolme varttia. Ducatissa renkaan vaihto tapahtu 20 minuutissa - eipä tarvi ruuvata kromia irti renkaa vaihdettaessa. Maksoimme renkaan ja kiitimme asiallisesta palvelusta. Samaa ei voi aina sanoa kotimaisista alan liikkeistä.

Uusi takarengas alla kurvasimme E39:lle ja suunnattiin pohjoiseen, Oddaa kohti. Ensin Stavangerista siltoja ja tunneleita pitkin Mortavikaan, josta lautalla Bonkafjord-vuonon yli. Sieltä jatkoimme E39 pitkin kunnes poikettiin E134:lle. Sitä paahdettiin hyvänlaista vauhtia, kunnes päätettiin pitää jäätelötauko Ølenissä. Samalla tankkasin mopon ja bensiinä kului 8,28 l. Hintaa tuli 9,95 €:a ja kulutus oli 5,34 l/100 km:llä.

Ølenistä jatkettiin rivakkaa tahtia kohti Oddaa. Välissä on useita pitkiä tunneleita - luojan kiitos. Tunnelit ovat kesäisin viileita paikkoja, allekirjoittanut auko tixtex takin samoja lisäviilennykseksi. Vähän Markhusin jälkeen tulee matkan hienoin putous Longfoss, jossa vesi putoaa 600 metrin verran. Longfossia ihailtiin aikansa, kunnes todettiin on vielä matkaa ajettavana.

Heti kohta Longfossin jälkeen E134:lle tuli tietulli. Tullissa rouva yritti kertoa että tie suljetaan 15 minuutin kuluttua. Tämän kuultua jäi vähän epäselväksi mitä nainen tarkoitti. Viisi minuuttia myöhemmin tuli jonon pää vastaa. Viimeisenä ollut mies kertoi etta kannattaa mennä moottoripyörällä kärkkymään, josko pääsis tietyömaan läpi. Ajoin pokkana 3 km pitkä letkan ensimmäiseksi. Edessä oli räjäytetty kalliota 100 m matkalta - kaksi kaivinkonetta ja kauhakuormaajaa viskeli hullunlailla kallion lohkareita viereiseen järveen.

Norjassa tämmöisiin saa varautua. Kesäaikaan siellä on jatkuva tienparannus menossa ja tietyömaita on vähän väliä. Tämä räjäytystyömaan puhdistus kesti 1,5 tuntia - paahtavassa helteessä. Vähän meidän jälkeen jonoon tuli Norjalainen nainen Yamaha FZ600S Fazerilla. Nainen oli ollut lomareissussa ja menossa kotia Osloon. Siinä Mirka rupatteli naisen kanssa toistatuntia ja minä päivystin kaivinkoneita. Vähän ennen työmaan valmistumista tuli sama Harley-mies Kromi Road Kingillään jonon perään. Meillä oli jo kypärät päässä, joten tyydyttiin moikkaamaan. Tässä vaiheessa olin jo lämpöhalvauksen partaalla. Päätä särki ja pakkopäästä liikkeelle.

Tietyömaa tuli kuin tulikin valmiiksi ja päästiin tien päälle. Yksi pakettiauto ehti kiilata työmaan alussa ohi ja tietysti se oli ensimmäisessä ylämäessä lehmänä maleksimassa ylös. Kolme pyörää meni siitä heittämällä ohi. Tie muuttui entistä mutkaisemmaksi ja HD-katosi pelistä. Fazer ajeli perässä muutaman kilometrin, kunnes loivassa mutkassa paineli polvimaassa ohi...otti luonnonpäälle. Noh, naisella on kolmekertaa pitempi matka, joten antaa mennä. Kohta käännyttiin kauniille 13-tielle, joka vie Oddaan. Puolessa välissä Oddaa on Låtefosse, joka meille oli jo aikaisemmista reissuista tuttu. Paahdettiin ohi ja nautittiin 13-tien visuaalisista antimista.

Oddassa toimii Outokummun sinkki kaivos. Ostimme sieltä kylmää juotavaa ja tankkasin varmuuden vuoksi pyörän. Bensiiniä meni vain 4,36 litraa (5,44 €), kulutuksen ollessa 5,07 l/100 km:llä. Odda on Sørfjorden-vuonon päässä, jonka molemmin puolin menee tien. Päätettiin ajaa itäpuolta, jolloin sieltä näkee Folgefonnin jäätiköt. Tässä vaiheessa lämpö on vienyt niin kuskilta kuin matkustajalta enimmät voimat, joten leirintäalue hakusalle. Muistelimme että Sørfjorden puolenvälin jälkeen oli leirintäalueita, joten sinne.

Lofthusista löytyi yllätys yllätys asiallisen näköinen Lofthus Camping, josta oli huippu hienot näkymät vuonolla. Otimme mökin, jotka osottautui tarkastuksesta huolimatta surkeaksi. Siellä oli onneton jääkaappi ja itse mökki oli todella epäsiisti ja huonokuntoinen. Hintaa mökille tuli 280 NOK.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Lofthus Camping	1	1	2	4	2

Illalla rupesi tuulemaan todella kovaa, joten kävin kääntämässä pyörän vastatuuleen. Yöllä oli todella kuuma vaikka tuuli vinkuin niin että mökki heilui. Samalla rasvasin ketjut ja tarkistin öljyt. Kaikki ok ja nukkumaan.

Päivän saldo: Päivä oli todella lämmin (harjoittelua tulevalle) ja maisemat mitä upeimpia. Tiet oli hyväkuntoisia ja motivoivat ajamaan enemmän ja enemmän. Päivälle tuli kilometreja 244 - hieman enemmän kuin edellispäivän 70 kilometria. Mökki oli surkea, mutta maisemat korvaavat siitä ison osan.

Etusivu

Verkkokauppa

Mallit

• Superbike
• Sport Classic
• Sport Touring
• Supersport
• Monster
• Multistrada
• Hypermotard
• Muut moottoripyörät

Matkailu

• Ulkomaat
• Kotimaa
• Mutkatiet
• Tapahtumakalenteri

Artikkelit

• Moottori
• Alusta
• Modifiointi
• Varusteet
• Moottoripyöräily
• Galleria

Asetukset

• Ohje
• Tallenna kuva
• Kirjaudu sisään tai luo tunnus

• Sivu
• Keskustelu
• Muokkaa
• Historia