Ducatibikes.com

Norja päästä päähän (2. viikko) - 2004

Sisällysluettelo 1 Perjantai - 24.6 2 Juhannusaatto - 25.6 3 Juhannuspäivä - 26.6 4 Sunnuntai - 27.6 5 Maanantai - 28.6 6 Tiistai - 29.6 7 Keskiviikko - 30.6 8 Torstai - 1.7

Perjantai - 24.6

Tänään oli tiedossa paljon mutkatietä ja tunturi ylitys. Aamu lähti käyntiin eilispäivää viilemmissä lämpötiloissa ja pieni vesisateen uhka oli päällä. Pakkasimme kimpsut ja kampsut suunnistimme Brimnesin lautalle. Viimekesänä ajettiin 7- ja 13-tietä Bergenistä Oddaan, joten lautalta käännyttiinkin 571-tielle Ulvikiin. Tietä on kehuttu netissä usemmmankin motoristin tahosta - siksi sinne. Tie etenee vuonon rantaa pitkin Ulvikiin asti, jonka jälkeen noustaa vuorten yli takaisin 13-tielle. Ulvikista alkaa hieno serpentiini upeilla maisemilla. Vaikka tie onkin paikoitellen erittäin huonokuntoinen, se on ehdottomasti ajamisen arvoinen.

Seuraavaksi päästeltiin 13-tietä pitkin Vossiin. Vähän ennen Vossia tie muuttuu mukavan mukaiseksi ja mäkiseksi. Tämäkin oli kiva paikka. Vossin HD-kuski oli kertonut meille että Vossissa on Extreame viikonloppu menossa ja siellä olikin katukuvassa usean tyyppisiä lähinnä itsemurhaan soveltuvia harrastevälineitä. Ei näyttänyt hirveen tervehenkiseltä hommalta. Söimme paikallisessa Italialaisessa pitzeriassa lätyt lounaaksi ja jatkoimme matkaa 13-tietä pohjoiseen.

Vinjon kohdalta 13-tiestä erkanee E16-tie, jota pitkin pääsee maailman pisimmälle tunnelille. Tunnelilla on mittaa 24,5 kilometriä. Jätimme tunnelin toiseen kertaan ja jatkoimme 13-tietä pitkin Vikafjell tunturiylitykseen. Varsinainen ylitys alkaa loivalla nousulla, kunnes eteen tulee serpentiini jonka vasemmalla puolella on hieno putous. Putouksen alla on extream porukka koskikajakilla lähdössä jäätävään kivikko pujotteluun. Serpentiini ei ole mitenkään erityisen vaativa, mutta sitä on hieno tykittää ylöspäin. Serpentiinin jälkeen nousu jatkuu loivasti kunnes tulee tunneli, josta alkaa lasku Sognefjord-vuonoon. GPS näytti korkeimmillaan 983 metriä.

Ylityksen aikana ihmettelin niitä tien varressa olevia, paikoitellen valopylvään mittasia, keppejä. Alhaalla Vikissä näin postikortista syyn. Ne oli aurauskeppejä talvea varten... Nyt juhannusaaton alla ei paljon lunta näkynyt. Vikin jälkeen löytyi Sognefjorden rannalta mukava Djuvik Camping. Mökillä oli hintaa 370 NOK. Selkeästi neljän desmon mökki.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Djuvik Camping	4	4	5	4	4

Heti tavarat mökkiin ja takaisin Vikiin tankille ja kauppaan. Bensiiniä meni 11,23 litraa ja se kustansi 13,46 €:a. Kulutus oli romahtanut 4.29 l/100 km:lla. Illalla kierreltiin rannassa ja ihmeteltiin kun Saksalaiset rakensivat itselleen asuntovaunun viereen kesämökkiä. Useimmilla oli aidattu piha, jossa parhaimmillaan oli kaksi takkaa, sateliitti-TV, kiikkutuoli ja terassi. Tuo on jotenkin vaikian näköistä lomailua.

Päivä oli kerrassaan hieno ja reittivalinta oli onnistunut. Vikafjell oli upea ja se kannatta ajaa etelästä pohjoiseen. Mittariin tuli vain 156 kilometriä, mutta edelliskesänä oli puhetta että pidetään tänä vuonna vuono Norjassa lyhyempiä etappeja.

Juhannusaatto - 25.6

Aamu sarasti nuhruisena kelinä, näytti siltä että tänään tulee vettä. Ensimmäiseksi ajettiin Vangsnesiin, josta lautalla Sognfjord-vuonon yli Hellaan. Sognfjord on Norjan pisin ja suurin vuono, jolla on yli 200 kilometriä mittaa. Viimekesänä ajettiin se Sogndalista Lavikiin asti, joten tänään tulee vähän matkaa aikaisemmin ajettua tietä vastaan.

Lautalta ajettiin tihkusateessa ja autojonon perässä Sogndaliin, josta jatkettiin Sognfjordin pohjukkaa kohti. 55-tie vuonon rannalla on todella upea, hienompaa kuin länsi Sognfjordissa. Fortunin kylän jälkeen alkoi nousu Jotunheimin vuoristoon, jossa on Norjan korkeimmat vuoret Galdhøpiggen ja Glittertinden. Ennen varsinaista nousua kävin Fortunissa tankilla varmuuden vuoksi. Bensiiniä meni 5,83 l ja se maksoi 7,17 €:a. Kulutus oli noussut 5,83 l/100 km:lla.

Serpentiini, jota pitkin noustaan Jotunheimiin, on pitkä, jyrkkä ja mutkia tulee vastaan loputtomasti. Käytännössä nousu tapahtuu merenpinnasta aina 1434 metriin asti, joka on korkein yleisen tien kohta Norjassa. Täällä tavattiin reissun ensimmäinen Suomalainen, joka ajoi Jotunheimin päällä olevalle hotellille elintarvikkeita. Hän kertoi että kaksi viikkoa aikaisemmin oli satanut lunta täyttä häkää.

Ylhäällä olikin paikotellen täysi talvi päällä; järvet jäässä ja metri lunta. Aurinkoisilla paikoilla oli jo täysin sulaa. Ylityksen korkeimmassa kohdassa on pysäköinti alue, josta otettii pari kuvaa. Sää näin korkealla oli todella kylmä. Lämpöä oli 5 astetta, oltiin pilvessä eli kaikki paikat oli märkänä. Onneksi tixtex puku pitää pintansa ja kahvan lämmittimet hehkuu punaisena. Ducati käy vähän kylmänä, mutta muuten se pelasi näin korkealla normaalisti.

Huipulta lähdettiin loivaan laskuun kohti Lomin kaupunkia. Alussa on vähän jyrkempää laskua, joka muuttuu loivaksi ja nopea tahtiseksi tieksi. Täällä annan pyörän mennä vapaata pudotusta 110 km/h. Tie mutkittelee joen rinnalla, jossa on paikoitellen koskimelojia. Mitä alemmas tullaan, sitä enemmän vihreämmäksi ja lämpimämmäksi. Lommista löydettiin mukava pieni mökkikylä. Otettiin sieltä huone hintaan 280 NOK. Selvästi kolmen desmon huone.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Furulund Hytter	3	3	4	2	3

Päivän saldo: tähän astisista hienoin reitti. Turhan kylmää, märkää ja sumuista mutta silti upea päivä. Mittariin kertyi 186 kilometriä.

Juhannuspäivä - 26.6

Tänään olisi suuntana Geiranger - jota maailman kauneimmaksi vuonoksi väitetään. Sinne siis RV15:sta pitkin. Alkumatka oli vähän tylsähköä, mutta onneksi siellä 90 km/h nopeusrajoitukset, joten matka taittui mukavasti.

Mirka mittaa penkan korkeutta

1122 metriä meren pinnasta ja lunta riittää.

Taas netistä kuultuna päätettiin ajaa RV258, joka on vanha 27 kilometriä pitkä Strynefjellet-tie. RV258:n varrelta löytyi Strynin kesähiihtokeskus, joka on perustettu Tystigbreen jäätikön päälle. Alkumatkasta RV258 on soratietä ja näin juhannuspäivän kunniaksi lähes koko matkaltaan vuoret oli kauttaaltaan lumenpeitossa.

Ducatin enska ajo-ominaisuudet eivät ole maailman parhaita, mutta kyllä se liejussakin menee - kunhan ei tappavaa kiirettä ole. Alkumatkan jälkeen tie muuttui asfalttitieksi ja lumivallit sen kuin kasvoivat. Harmi kun kamerasta filmi loppui. Aivan hiihtokeskuksen nurkilla oli lähemmän 6-8 metriä korkeita lumivalleja.

RV258:n loppupuoli oli jyrkkää serpentiiniä upean kosken rinnalla päätyen lopuksi 15-tien risteykseen. Tästä pääsee kätevästi Stryniin tai tunneleiden läpi Geirangerin tielle. Viime kesänä nähtiin Stryni, joka sinänsä on jo nähtävyys, mutta nyt päätettiin mennä Geirangeriin, jota maailman kauneimmaksi vuonoksi on kutsuttu.

Eli RV15-tietä koilliseen, jossa on noin 12 kilometrin verran tunneleita ja sitten tielle RV63 - kohti Geirangeria. Geirangeriin vievä tie on hienokuntoista ja nopeaan nousua. Täällä on mukava vedättää turisti linja-autojen ja matkailuautojen ohi heittämällä. Tien korkeimmassa kohdassa (1038 m) on Djupvasshytta, jossa pysähdytään lämmittelemään ja kahville. Kahvilla mietittiin, josko ajettaisiin Dalsniballe (1482 m), mutta se oli pilvessä joten jätettiin väliin. Aikaisemmin ohittamamme bussit oli Suomalaisia, mutta niissä kyyditettiin Saksalaisia turisti vanhuksia. Moikkasimme kuskeja ja jatkoimme matkaa.

Heti kahvion jälkeen alkoi upea serpentiini tie, joka on mielestäni matkan toiseksi hienoin, heti Lysebotnin jälkeen. Serpentiinissä tuli hyvin äkkiä neli- tai useampi pyöräisiä kulkuneuvoja peräedellä vastaan. Ei muuta kuin varovasti ohi - autojen jarrut ja kytkimet haisivat aika karmeelle. Tätä pujottelua kesti 20 minuuttia, kunnes tuli levähdyspaikka, josta varmaan 75 %:ia Norja postikorttikuvista on otettu. Sää tässä vaiheessa oli pilvinen ja näköalapaikalta oli huono näkyvyys vuonoon.

Kuvien jälkeen jatkettiin laskeutumista ja samalla silmäiltiin mökkipaikkoja. PIenen matkan päästä levähdysalueelta löyty mökkikykö ja tiskille sujuvasti lontoon kielellä mökkiä kyselemään. Tiskillä oli Suomalainen tyttö Kotkasta, joka oli muutaman vuoden ollut Geirangerissa töissä. Tyttö möi meille neljän desmon mökin 300 NOK hintaan. Mökki oli varustukseltaa vaatimaton, mutta maisema ja sijainti oli upea.

Kamat mökkiin ja kylälle ihmettelemään. Alhaalla Geirangerin kylässä ei ole paljon nähtävää. Siellä ei ole muuta kuin turistirysiä, joten tyydyimme tankkaamaan pyörän ja kaupassa käyntiin. Bensiiniä meni 11,83 litraa ja se kustansi 14,54 €:a. Kulutus on vuoristo ajossa noussut 7,94 l/100 km:lla - soppa maistuu serpentiineillä. Alhaalta ajettiin serpentiiniä ylös mökille - kevyellä pyörällä tämä on todella hauskaa.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Hole Hytteutleige	2	3	4	5	4

Iltapäivällä paistettiin oikein kanapihvit ja lähettiin hieman kiertelemään vuoren rinnettä. Luonto vuonossa on varsin moninainen. Golf-virta ja suuri vuono pitävät huolen että alhaalla vuonossa on leuto talvi ja ylhäällä vuorella on lunta vaikka muille jakaa. Näin kesä aikana lumi vuorelta sulaa hiljalleen ja se näkyy alahaalla vuonossa puroina, puotouksina ja rehevänä kasvistona - jatkuvasti lirisee jossain kohti. Täällä sitten paikalliset asukkaat leikkaavat pihan nurmikkoa 65 asteen rinteessä lampaiden ja lehmien lomassa. Norjata muuten löytyy taatusti maailman kovakuntoisimmat lehmät.

Illalla sää rupesi kirkastumaan ja vuono muuttui lähes pilvettömäksi ja todella lämpimäksi puolessa tunnissa, joten pyörän päälle ja paikkoja kiertelemään. Respan tyttö kertoi että näin Jussin aikaan Dalsnibbalta on hienot näkymät vuonoon iltaisin. Tie sinne on maksullinen ja rahan kerääjien työpäivä loppuu 21:00 - sinne sitten illalla.

Dalsnibba on vuori, jonne menee maksullinen yksityistie (~50 NOK). Se on korkein kohta norjaa, jonne moottorikäyttöisellä kulkuneuvolla voi ajaa.

Niinpä lähdettiin ensin vuonon pohjaa ottamaan kuvia laivoista. Harmi vain mutta yksi laiva ehti jo lähteä. Mirka nappasi komean kuvan viimeisestä laivasta ja päätettiin lähteä nousemaan näköalatasanteelle. Ajettiin näköalatasanteelle, jonne jätin Mirkan kameran kanssa. Itse hiivin varovasti 100 metriä alemmas kallion kielekeelle, josta on 313 metrin suora pudotus.

Näköalatasanteelta lähdettiin puoli tuntia kestävään nousuun, jonka tavoitteena oli Dalsnibba. Ensin ajettiin Djupvasshyttalle, josta kääntyi 5 kilometriä pitkä tie Dalsnibban huipulle. Kassalla ei ollut ketään 23:00 aikaan, joten ohi porttien ja nousu jyrkkää serpentiiniä alkoi. Tie on soratietä ja sateen jäljiltä se oli paikoitellen todella pehmeä. Onneksi ei lähdetty päivällä, sillä ajo ylös oli paikoitellen työlästä tyhjälläkin pyörällä - Ducati ei todellakaan ole enska pyörä. Näkymät olivat huikeita ja nyt vasta tajusi kuinka paljon näitä vuorenhuippuja on Norjassa.

Ylhäällä on parkkipaikka, jossa oli n+1 muuta ajoneuvoa parkissa. Suurin osa oli Norjalaisia, jotka viettivät yötöntä yötä. Alhaalla laaksoissa oli jo suhteellisen pimeää, mutta ylhäällä täysi päivä. Täällä tavattii auttavasti Lontoon kieltä puhuva Saksalainen motoristi. Hän oli myös kolikon kerääjä, joten loput suomalaiset eurot vaihtuivat saksalaisiin vastaaviin. Täällä voisi viettää vaikko koko yön. Dalsnibban päällä on kyltti, joka sanoo että olaan 1500 metriä korkealla - Garminin GPS on eri mieltä. GPS näyttää 1482 metriä.

Auringon laskiessa lämpötila rupesi tippumaan nopeasti ja vuorille rupesi muodostumaan pilviä - niin Dalsnibballekkin. Päätettiin palata takaisin - heti alkuun mentiin pienen pilven läpi lumivallien lomassa. Alaspäin on selvästi helpompi ajaa kuin ylös. Näkymät Djupvasshyttanille päin olivat huikeita. Alhaalla menee RV63 ja autot näyttävät pienilä pisteiltä. Kaiken kaikkiaan Dalsnibballa kannattaa käydä, sään niin salliessa. Jos se on pilvessä, niin turha sinne on mennä.

Päivän saldo: täydet kymmenen pistettä maisemista. Aamusta oli vähän kylmää, mutta illalla helteistä ja lähes pilvetöntä. Mökki oli siisti, varustukseltaa vaatimaton mutta viiden desmon maisemat korottivat arvosanaa. Kilometrejä tuli vain 149 kappaletta.

Sunnuntai - 27.6

Päivä valkeni lämpimänä ja aurinokoisena. Säätiedotuksessa luvattiin iltapäiväksi pilvistä ja sadekuuroja. Edellisiltana päätettiin jäädä toiseksikin yöksi, mutta veri veti tien päälle. Niinpä Ducatin keula suunnattiin pohjoista ja Trollstigeniä (peikkotie) kohti. Geiranger-vuonon pohjoinen serpentiinitie on lyhyt mutta maisemiltaa näin aamutuimaan upea. Sen jälkeen pieni tunturiylitys ja lautalla yli Eidsdalenista Lingeen. Sieltä suunnaksi Sylten kautta Åndalsnesiin. Alkumatka on nättiä nousua kohti kuuluisaa Trollstigen serpentiiniä.

Trollstigen on mainettaan vaatimattomampi - Lysebotnin ja Geirangerin serpentiinit ovat hienompia. Meidän asteikolla Trollstigen on viidennellä sijalla. Tie Trollstigenille on mukavan nopeaa ja siinä on kiva ohitella kotiloita.

Trollstigenin jälkeen ajettiin Åndalsnesiin, josta käännyttiin E136:lle kohti Ålesundia. Tie sinne on oli vähän tylsähköä mutta paikoitellen oli mukavia vuono maisemia. Sjøholtissa käytiin tankilla ja bensiiniä kului 12,47 l kulutuksen pysyessä 5,57 l/100 km:n tuntumassa. Ålesundista etsittiin leirintäalue, josta otettiin reissun kallein mökki - 600 NOK. Mökki oli loistava ja paikkakin vaikutti rauhalliselta.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Volsdalen Camping	5	5	4	3	4

Illaksi lähdettiin kiertelemään Ålesundin kaupunkia, joka on Norjan ainut Jugend kaupunki. Omasta mielestä Jugend arkitehtuuri on yksi kauneimmista ja täällä sitä näkee. Koko ilta kierreltiin kaupunkia ja ihailtiin upeita taloja.

Ålesundia voi kutsua todelliseksi merikaupungiksi. Kaupungin keskustaan pääsee veneellä ja siellä paikallinen nuoriso ajelikin venerallia keskustassa. Kaupungissa on useita pieniä Jugend kahviloita. Illalla käytiin paikallisessa Peppe's Pizzassa syömässä Fly Away pitsat - Norjassa muuten osataan tehdä kunnon pizzoja. Suomalaiset pizzan vääntäjät saisivat käydä ottamassa mallia pizzan paistosta.

Päivän saldo: Aamusta pilvetöntä ja aurinkoista upeissa maisemissa. Iltapäivän puolella Åndalsnesista Ålesundiin sää muuttui kosteaksi, mutta ei kuitenkaan sateiseksi maisemien ollessa vaisuja. Ålesund on upea kaupunki ja taatusti käymisen arvoinen. Mökki oli todella kallis, mutta oli se sen arvoinenkin. Kilometrejä tälle päivälle kertyi 204 kappaletta.

Maanantai - 28.6

Viime maanantaina oli edessä takarenkaan vaihto, mutta tänään ei ollut murheita sydämmellä. Rasvasin ketjut ja keula kohti Moldea nuhruisessa säässä. Ensin ajettiin E136:sta kohti Åndalsnesia. Tieltä poikettiin 661 ja 659:n kautta Brattvågiin, josta lautta vie Drynan, Midøyan ja Otrøyan saarille. Lautta oli mennyt juuri ja seuraava tuli 3/4 tunnin päästä...vielä kun saisivat sen tyhjäksi. Paikallinen rahtiyrittäjä oli pistänyt rekkansa täyteen ja se juuttui ramppiin pohjasta. Siinä sitten rekkakuski ja laivan henkilökunta hinkkasivat edestakaisin rekan kanssa, kunnes joku toi lankkuja renkaiden alle - johan nousi lautalta.

Lautta lastattiin pikaisesti matka Drynaan alkoi. Saaret ovat kauniita ja todella karuja. Tie vei saarien atlantin puoleista reunaa ja täällä tuuli toden teolla - kukahan täälläkin elää? Otrøyans saarelta mentiin Solholmenista lautalla mantereelle, Mordaaliin. Mordalista tie jatkui Moldeen josta tiedettiin varma ruokapaikka - Burger King.

Ostoskeskuksessa jossa Burger King sijaitsee tavattiin sitten miehet, jotka olivat Lysebotnin lautalla. Blackbirdiin ja Suzuki GSX-R 1000:ään oli pistetty käsittämätön määrä tavaraa. Tankki-, taka-, sivu- ja penkki laukkujen lisäksi molemmilla oli oma teltta+makuualusta ja selkäreppu. Miehet viikon lomalla...noh hyvää matkaa ja kelejä toivotettiin.

Tänään oli mennyt lauttoihin paljon aikaa ja matka ei ollut edennyt juurikaan. Niinpä lähdettiin syöttämään E39:iä pohjoiseen. Tiestä ei jäänyt paljonkaan mieleen, mutta Kristiansundin nurkilla on kaksi todella hienoa siltaa. Täällä tuli vastaa kahdeksan Saksalais motoristin ryhmä, joka majaili Lysebotnissa. Heti siltojen jälkeen vaihdettiin pienemmälle tielle - RV70:lle. RV70 vie Oppdalin E6-tien risteykseen. RV70 on mukavaa pikkutietä jonka varrella maisema vaihtuu tiheään.

Yöpaikka löytyi Ålvundista, Fugelvåg Campingistä. Sieltä vuokrattiin kahden tähden mökki Ålvunfjord-vuonon rannalta hintaan 350 NOK. Saman paiskottiin tavarat mökkiin ja päästeltiin Ålvundin keskustaa ruokakauppaan. Viisi minuuttia ennen kaupan sulkeutumista ostoksille. Kauppaa piti kaksi vanhempaa naista, jotka kaivoivat pakastinarkun syövereistä meille leipää ja muita eineksiä. Ei muuta kuin mökille ruokaa laittamaan.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Fugelvåg Camping	2	3	4	3	3

Päivän saldo: Nuhruista säätä, muttei sadetta. Vähän niin kuin ajaisi pilvessä, muttei kuitenkaan... Aamupäivällä karut saaret oli hienoja. Iltapäivällä Kristiansundin sillat ja RV70 oli ihan hienoja. Kaiken kaikkiaan...on hienompiakin maisemia nähty. Mökki oli jotenkin mukavan idyllinen. Matkamittariin kertyi 258 kilometriä.

Tiistai - 29.6

Joku kotilokuski oli sanonut että E6 on hieno ja pakko nähdä Norjassa. Karttaan se olikin merkattu maisematieksi, joten päätettiin ajaa Oppdalin kautta Trondheimin nurkille. Alkumatka Ålvundista Oppdaliin oli hienoa tietä ja maisemaan Tingvolfjord-vuonon rannalla. Oppdali oli turistirysä ja käytiin siellä kahvilla ja tankilla. Bensiiniä meni 10,83 l kulutuksen ollessa 5,15 l/100 km:llä.

Oppdalista keula kohti Trondheimia. Siis koko E6 oli todella tylsää. Lisäksi Ulsbergin jälkeen rupesi satamaan ja se satoikin koko loppupäivän. Melhusissa pysähdyttii tauolle ja kartasta katsastettiin mökki paikkaa. Trondheimin jälkeen Malvikissa näyttäisi olevan mökkejä.

Trondheim ohitettiin moottoritietä pitkin ja Malvikista löytyi Storsand Gård Camping - vettä että tuli lähes kaatamalla ja kylmää oli. Mirka meni kyselemään mökkiä ja hintoja. Tiskillä oli huonoa Englantia puhuva nainen, jolla oli kolme kiloa pakkelia naamalla. Blondi kuvitteli että me oltaisiin pakkotilanteessa ja pyysi kahden tähden mökistä 650 NOK. Käytiin katsastamassa mökki ja se oli todella disgusting. Mirka palautti avaimen ja ilmoitti että ei oteta. Nainen huuteli perään että ei tämä mikään hotelli ole - ei ole, vaikka hinnat ovatkin sitä.

Mirka veti vuoren takkiin ja jatkettiin yösijan etsintään, kunhan ensin löytyisi se E6-moottoritie. Storsand Gård Campingistä on ensimmäisenä liikenne ympyrä, jossa kyltti E6. Ei muuta kuin sinne. Seuraavassa liikenne ympyrässä, josta tultiin Malvikiin oli E6 kyltti eri suuntaan - Trondheimiin. No ajattelin että mennään sinne, kun kyltti erityisesti sitä ehdottaa. Tätä jatku 8 km:n verran, kunnes näin risteävän tien kyltista sivusilmällä E6 Narvik - tulosuuntaa! Voi V...U! Ne saatanan paviaanit kuvitteli että kaikki haluaa ajaa jotain kylätietä Trondheimin kautta E6:lle.

Keula takaisin Malvikia kohti. Samaisessa liikenne ympyrässä, josta alunperin tultiin Malviikkiin oli kyltti E6 - leirintäalueen suuntaa. Päätin ottaa varman päälle ja ajaa kuitenkin alkuperäistä tulosuuntaa ja E6 löytyi 500 metrin päästä.

"Norjassa tiet ovat suunnitelleet ja rakentaneet ammattimiehet, mutta kylttien tekijät ovat taatusti todella läheistä sukua paviaaneille. Väitän että 30 % kylteistä näyttää väärin tai on vähintääkin harhaanjohtavia. Kylttejä on todella vähän ja niihin ei kannata luottaa missään olosuhteissa."

Moottoritietä jatkettiin vähän matkaa pohjoiseen, kunnes pysähdyttiin Shellille juomaan kahvia ja syömään terveellinen nakkisämpylä - jami. Shellillä oli kaksi vanhempaa herraa FJR 1300 Yamahilla. Vedin vuoret omaan takkiin ja lähettiin etsimään mökkiä. Stjørdalin kohdalta pääsisi E14-pitkin Ruotsin Sundsvalliin. Juuri risteyksen kohdalla tulee kaksi Suomalaista motoristia peräedellä vastaan. Päätin ajaa heidän perässä, kunnes Åsen kylän jälkeen tuli Gullberget Campinging kyltit - mökkiä kyselemään.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Gullberget Campinging	4	3	3	1	3

Paikka näytti kohtuulliselta ja päätettiin ottaa neljän tähden mökki hintaan 550 NOK. Sade lakkasi samoihin aikoihin ja Åseniin kaupalle. Coopista vähän erinomaista Norjalaista leipää ja metfurstia. Coopin pihaan tuli vanha 240 Volvo, jonka kuski hoki Polis Polis ja viittoili meno suuntaa. Lähdettiin köröttelemään mökillepäin ja juuri meidän risteyksessä paikallinen seriffi viritteli tutkaansa. Tämä oli koko reissun ensimmäinen ja viimeinen tutka.

Päivän saldo: Aamulla oli kivaa säätä ja mukavia maisemia aina E6:lle asti. Loppu päivä meni vesisateessa ja onnettomia maisemia katsastaessa. Päivälle tuli matkaa 284 kilometriä.

Keskiviikko - 30.6

Aamu aukeni sateella ja päivän tavoitteeksi asetettiin Mo i Rana. Vaikka aamu aukesi satella, sitä tuli vain kilometrin verran päivän alussa. Aamulla mietittiin viitittäisiinkö ajaa RV17-tietä pitkin, mutta päätettiin pitää päivä siirtymänä pohjoiseen päin.

Grongissa pysähdyttiin tankille. Bensiiniä meni 16,46 litraa kulutuksen pysyessä 4,87 l/100 km:llä. Tie sinänsä oli ihan kivaa pikku näteillä maisemilla, mutta jotenkin vaisua Vuono-Norjan jälkeen.

Heti Grongin jälkee oli Namsen Laksakvarium, jossa voi pientä rahakorvausta tutustua Namsen lohi-joen historiaan, Atlantin lohiin, patoon ja seurata kun lohi etenee kalaportaissa. Ihan käymisen arvoinen paikka.

E6 myötäilee Namsen jokea ja on yllättävän vilkas liikenteinen. Motoristeja näytti olevat paljon liikkellä. Matka eteni aina Mo i Ranan nurkille, josta löydettiin Yttervik Camping. Sieltä otettiin upealta paikalta mökki hintaa 380 NOK. Tavarat mökkiin ja Mo i ranasta ruokapaikkaa etsimään.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Yttervik Camping	2	4	4	4	4

Mo i rana on selkeästi tylsä paikka. Ei löydetty mitään hyvännäköistä ruokapaikkaa, joten oli tyydyttävä Cooppin keittopusseihin ja lammasmetwurstiin.

Päivän saldo: matkaa kertyi mukavat 447 kilometriä. Sää oli ihan kivaa ja eikä maisemissakaan mitään moitittavaa ollut. Vuono-Norjan jälkeen muuten vain tuntuu vaisulta.

Torstai - 1.7

Päivä valkeni hienossa säässä. Ensimmäiset mökkinaapurit luovuttivat mökkkinsä aamulla 06:24. Aamu toimet suoritettiin verkkaisesti - tänään oli tiedossa lyhyt etappi Bodøön rantakaupunkiin. Heti aamun alkajaiseksi Mo i ranaan tankille. Bensiiniä meni 15,9 litraa kulutuksen ollessa 4,94 l/100 km.

Heti Mo i ranan jälkeen alkoi loiva nousu tuntureille rana-jokea myötäillen. Alhaalla Mo i ranassa oli lämmintä, mutta Saltfjellet ylityksen aikana tuuli yltyi kovaksi, lämpötila tipahti alle 15 asteeseen ja tihkusadetta rupesi tuhertamaan taivaalta. Mo i ranasta 113 kilometrin päästä on Norjan napapiiri, jonne poikettiin lämmittelemään ja kahville (676 m) - turistirysä.

Napapiiriltä jatkettiin yhä kovenevassa tuulessa kohti pohjoista. Pikku hiljaa tie rupesi lasketumaan alaspäin ja puuraja tuli nopeasti vastaan. Huonosta säästä huolimatta Saltfjellet-ylitys oli hieno kokemus.

Saltfjelletin jälkeen lämpötila nousi kesälukemiiin päälle 20 aseteen, mutta tuuli kovaa vieläkin. Bodø:n takia pitää Fausken kohdalla poiketa RV80-tielle. Sitä ennen kuitenkin jäätiin syömään Fauskeen. Fauskesta olikin taas mielenkiintoista löytää RV80. Siis periaatteessa yksinkertainen juttu, mutta oli tietyömaa edessä. Kiertotien kylttin mukaisesti ajettiin onnellisesti 10 km harhaan - olisi sitä voinut jossain kohti mainita että Bodøn risteys on juuri siinä tietyömaan kohdalla.

Tie Fauskesta Bodøön on hieno, sään edelleen parantuessa. Bodø itsessään vaikuttaa todella tylsältä paikalta. Ilmeisesti Bodø on olemassa vain lentokentän ja Lofooteille menevän lauttayhteyden takia. Bodø:stä löytyi leirintäalue - tasan yksi. Bodøsjøen Campingistä vuokrattiin 500 NOK:n hintaa yhden desmon läävä.

Leirintäalue	Varustelu	Siisteys	Hinta/Laatu	Näköala	Kokonaisuus
Bodøsjøen Camping	2	1	1	2	1

Normaalisti oltaisiin etsitty toinen leirintäalue, mutta minua kiinnosti Bodø:n lentomuseo ja mitään takuuta siitä että oltaisiin parempi mökki saatu 50 km lisäajolla ei ollut.

Norsk Luftfartsmuseum on aivan Bodøn lentokentän vieressä ja se on käymisen arvoinen paikka ilmailusta kiinnostuneille. Museo on jaettu kahteen osaa: siviili- ja sotilasilmailu osiin. Normaalisti siviili-ilmailun osastot ovat tylsiä, mutta täällä se oli osattu tehdä mielenkiintoiseksi. Voi todellakin suositella asiasta kiinnostuneille.

Päivän saldo: Saltfjellet tunturi ylitys oli hieno, mutta kylmä kokemus. Bodø on ilmailu museota lukuunottamatta tylsä paikka. Bodøsjøen Camping on todella disgusting paikka. En voi mitenkään suositella sitä. Kilometrejä tuli päivän etapille 288 kappaletta.

Etusivu

Verkkokauppa

Mallit

• Superbike
• Sport Classic
• Sport Touring
• Supersport
• Monster
• Multistrada
• Hypermotard
• Muut moottoripyörät

Matkailu

• Ulkomaat
• Kotimaa
• Mutkatiet
• Tapahtumakalenteri

Artikkelit

• Moottori
• Alusta
• Modifiointi
• Varusteet
• Moottoripyöräily
• Galleria

Asetukset

• Ohje
• Tallenna kuva
• Kirjaudu sisään tai luo tunnus

• Sivu
• Keskustelu
• Muokkaa
• Historia